G: tulitko raskaaksi vahingossa vai tahallaan?

abortti. Mutta pidimme pikkuisen onneksi

Käytimme kuitenkin ehkäisyä ja lopetimme sen, kun tiesimme, että hoidot täytyy taas aloittaa, mutta omaa yritystä pitää olla tovi takana. Kävikin samantien iloinen vahinko. Tunnustan olleeni kuitenkin kauhuissani, ja pelkäsin koko raskauden ajan, että jotakin ikävää vielä tapahtuu. Kaikki kun kävi liian helposti mielestäni.

pitkien hoitojen tuloksena.

Ja ajoitin raskaudet itselleni sopiviin väleihin.

Kovan yrityksen lopputuloksena.

Tosin kauan siihen meni, mutta ihan iloinen tapahtuma se oli.



Toisen kerran pillereistä huolimatta, eli vahingossa. Ajatus oli paniikki La olisi sattunut samalle viikolle kuin paluumuutto maailmalta kotimaahan. Luonto päätti toisin, keskenmeno viikolla 11.

4 vuoden välein ja ilman ehkäisyä. Tulos 4 lasta ja jatkuva lapsettomuus (vuosi yritystä ilman raskautumista).

että harrastamalla seksiä voi tulla raskaaksi...

Ekan kerran tahallaan, kun löysin elämäni miehen.

Toisen kerran samainen elämäni mies aiheutti suunitellun vahingon, ja nyt suunitelmissa kolmas=D

kolmesti peräkkäin. Oikein tähdättiin ovulaation aikoihin ja tärppäsi hyvin. Nyt kolme ihanaa ja valloittavaa lasta.

Tahallaan, jos kolmen vuoden yrittäminen lasketaan tahallisuudeksi. Nyt olen pohtinut, mitä tapahtuisi, jos tulisin sattumalta raskaaksi lähiaikoina, esikoinen kun on alle puolivuotias.

olimme olleet jo yhdessä 10v ja yhden romanttisen baari-illan jälkeen päätimme yrittää ilman kumia. En ollut tietoinen ovulaation ajankohdasta jne.



Aamulla naureskeltiin mitä tuli tehtyä, emmekä todellakaan ajatelleet että tärppäsi. Koko juttu unohtui eikä sen jälkeen oltu ilman kumia.



No viikkoja tuon jälkeen tajusin yhtäkkiä kesken työpäivän että jumankauta mä oon paksuna! Hain apteekista raskaustestin ja tein sen heti työpaikan vessassa. Jonkun aikaa plussaa epäuskoisena tuijoteltuani alkoi hymyilyttää ja soitin miehelle. Hän kertoi myöhemmin ettei muista loppupäivästä muuta kuin sen, että käveli töistä kotiin puoli metriä ilmassa leijuen.

pitkien hoitojen tuloksena.

Ekaa yritettiin lähes vuosi ennenkuin tärppäsi.



Päätettiin ettei tehdä toista lasta, sillä ensimmäinen lapsen 2 ekaa vuotta oli todella rankkoja astman ja allergian ja yövalvomisten kanssa. E3ikoisen ollessa 2,5v miehen kanssa pikkuhumalassa touhuiltiin ilman ehkäisyä (kortsu noihin aikoihin käytössä). Hain jälkiehkäisypillerin.



Tajusin raskauden vasta 2kk kuluttua. Olin ollut vähän väsynyt reilun viikon ajan ja alkoi olla kuvotusta jatkuvasti. Tein testin ja plussaa näytti. En voi sanoin kuvailla sitä silkkaa kauhun tunnetta mikä vyöryi yli. Hoin vaan itsekseni vessassa ei vittu, ei vittu, ei vittu.... =)



Soitin miehelle töihin ja tämä ei ollut iloinen asiasta. Pelkäsi samaa kuin minäkin, allergista ja huonosti nukkuvaa lasta. Hänen tultua kotiin, ei puhuttu asiasta mitään, ei kuitenkaan puhuttu abortista mitään joten eiköhän tuo ollut selvä että vauva pidetään.



Tällä hetkellä kakkonen on reipas kolmevuotias (allerginen on ja aiemmin huonostinukkuva). Maailman suloisin pikkutyttö.

Tarkoitus oli alkaa vauvan yritys syksyllä. Mutta huomasinkin kesällä olevani raskaana. Olin ikionnellinen. Vauvakuumetta oli ollut vuosia.

Kaksi seuraavaa tuli heti kun alettiin yrittämään.

kolmannen kohdalla oltiin vasta alettu keskustella siitä tulisiko meille vielä yksi, kun se olikin jo tulossa. Pillerit petti. Eka ajatus oli hienoa, tämä on tällä selvä, ei tarvitse sen enempiä miettiä.



Neljäs olikin sitten melkoinen ylläri ja ihan totaali vahinko: sterilisaatio petti. Eka ajatus oli että "apua, mitä mä nyt teen" Sitä kesti noin minuutin, jonka jälkeen oli ihan selvää että vauva saa syntyä.

Ekan kerran vahingossa, kaksi muuta tarkoituksellisesti.



Eka ajtus oli, mitähän tuleva isä sanoo, oltiin aika nuoria. Abortti ei ollut vaihtoehto.

Vahingossa tietenkin. Kuka ihmeen hullu muka tahallan tulisi raskaaksi? Raskaus on hirveää aikaa, ja vauvat ovat inhottavia. :( Kohta joudun itsekin moista paapomaan.