Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka syyllistyvät helposti kaikesta?
26.03.2026 |
On tosi rankkaa olla tällainen. Syyllistyn ihan kaikesta, vaikka tiedän että olen tehnyt kaiken minkä voin, eikä asia ole minun käsissäni. Mistä tällainen oikein kumpuaa? Onko se mun perfektionismi? Vai onko mun itsetunto vaan jotenkin poikkeuksellisen heikko? Miten tällaisesta oikein oppisi irti? Muita kaltaisiani, miten pärjäätte tällaisen kanssa?
Kommentit (16)
Rationaalinen mielesi koittaa alitajuntasi kautta kertoa, että vasemmistolaisuutesi on väärä ja tuhoontuomittu ratkaisu. Stdämeltäsi olet kuitenkin tummanpunainen ja tämä ristiriita oireilee erilaisina vaikeina tunteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö muita syyllistyjiä täällä tosiaan?
Minun mieheni on tuollainen syyllistyjätyyppi. Tekee ihan kaikkensa minun ja lasten eteen, mutta syyllistää aina itseänsä kaikesta. Myös jos tekee vaikka jotain remppahommaa tmv., niin näkee vain ne pienet virheensä ja kaiken negatiivisena. Takertuu omiin virheisiinsä ja vikoihinsa asiassa kuin asiassa. Oikeastaan aika raskasta seurattavaakin, joten varmasti hänelle tosi raskasta. Hänelle on ajan saatossa kehittynyt myös paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö.
Ja kun seuraa miten appivanhempani poikaansa kohtelevat, niin ei jää ollenkaan kyseenalaiseksi mistä moinen kumpuaa, ja ketä tästä kaikesta saa kiittää. Kaikki kommunikaatio kauheaa syyllistämistä, haukkumista ja painostusta.
Jos aina kuulee kritiikkiä vaikka elää aivan tavallista elämää, niin tuleehan siinä varovaiseksi että mikähän vika itsessä on. Ympäristöstä se syyllistäminen tulee ja lopulta siihen uskoo itsekin. Kaikkien huonostivoivien ihmisten läheiset pitäisi lääkitä hiljaiseksi, etteivät he levittäisi sitä pahaa energiaa enempää ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olitko lapsuudenperheessäsi syntipukki? Tai jostain muualta oppinut aina odottamaan syytöksiä ja sisäistänyt ne?
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on tuollainen syyllistyjätyyppi. Tekee ihan kaikkensa minun ja lasten eteen, mutta syyllistää aina itseänsä kaikesta. Myös jos tekee vaikka jotain remppahommaa tmv., niin näkee vain ne pienet virheensä ja kaiken negatiivisena. Takertuu omiin virheisiinsä ja vikoihinsa asiassa kuin asiassa. Oikeastaan aika raskasta seurattavaakin, joten varmasti hänelle tosi raskasta. Hänelle on ajan saatossa kehittynyt myös paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö.
Ja kun seuraa miten appivanhempani poikaansa kohtelevat, niin ei jää ollenkaan kyseenalaiseksi mistä moinen kumpuaa, ja ketä tästä kaikesta saa kiittää. Kaikki kommunikaatio kauheaa syyllistämistä, haukkumista ja painostusta.
Kiitos kommentistasi. Minä en koe että mun ominaisuus olisi aiheutunut mun vanhemmista. Ennemmin tämä on nimenomaan vain mun ominaisuus joka varmaan linkittyy muihin ominaisuuksiini kuten tuohon perfektionismiin ja heikkoon itsetuntoon, jotka nekin linkittyy tietysti toisiinsa. Mulla ei oikein taida olla ketään ketä "syyttää" tästä, olen tämän jotenkin itse itselleni aiheuttanut.
Mutta rankkaa tietysti joka tapauksessa. Ja varmasti myös läheisille. Tsemppiä teille sinne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko lapsuudenperheessäsi syntipukki? Tai jostain muualta oppinut aina odottamaan syytöksiä ja sisäistänyt ne?
En koe olleeni mitenkään syntipukki. Toki muhun kohdistettiin paljon odotuksia ja ehkä se mun perfektionismi kumpuaa jotenkin sieltä että en halunnut tuottaa pettymystä vanhemmilleni.
Ap
Joo, kyllä. Toinen vanhempani kilahteli vähän väliä ja yleensä sen myötä oli väkivaltainen minua kohtaan, koska keksi aina jonkin tavan syyttää minua milloin mistäkin. Tämän jälkeen toinen vanhempani yritti maltillisemmin perustella minulle miksi tuli taas turpaan ihan ansaitusti. Myöhemmällä iällä sitten sössin asioitani ihan kunnolla ja tästä luonnollisesti seurasi vain lisää häpeää ja itsesyytöksiä.
Nyt olen sitten aikuinen, joka pyytelee jatkuvasti anteeksi, häpeää itseään ja kokee ihan kaikista mahdollisista asioista syyllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös perfektionistisia taipumuksia ja huono itsetunto. Vaikka syvällä sisimmässäni tiedän, että tämä saattaa olla minun vikani, en näytä sitä.
Sen sijaan yritän parhaani mukaan peittää nämä puutteet saadakseni itseni näyttämään täydelliseltä.
Kukaan ei oikeasti tiedä, miltä minusta todella tuntuu, vaikka valitankin aina, että ympärilläni olevat ihmiset ovat tehneet minulle väärin.
Toki sä sanot ettei lapsuuden perheessä ole mitään syytä tähän! Se juuri kertoo että sä koet miten kaikki on omaa syytä,aidosti moitit vaan itseäsi. Lapsuuden traumoista tämä syyllistyminen lähtee,hienosti ovat aivopesussa onnistuneet kun et sitä huomaa! Tsemppiä matkalle kohti tervettä aikuisuutta! Terv. Kohtalontoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös perfektionistisia taipumuksia ja huono itsetunto. Vaikka syvällä sisimmässäni tiedän, että tämä saattaa olla minun vikani, en näytä sitä.
Sen sijaan yritän parhaani mukaan peittää nämä puutteet saadakseni itseni näyttämään täydelliseltä.
Kukaan ei oikeasti tiedä, miltä minusta todella tuntuu, vaikka valitankin aina, että ympärilläni olevat ihmiset ovat tehneet minulle väärin.
AP:n virhe oli se, ettei hän tiennyt, miten perfektionismi ja alhainen itsetunto ilmenevät sisäisesti ja ulkoisesti, joten hän sekoitti kaikki käsitteet ja aiheutti jälleen kerran itselleen ongelmia, koska hän ei pystynyt ymmärtämään todellista minäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös perfektionistisia taipumuksia ja huono itsetunto. Vaikka syvällä sisimmässäni tiedän, että tämä saattaa olla minun vikani, en näytä sitä.
Sen sijaan yritän parhaani mukaan peittää nämä puutteet saadakseni itseni näyttämään täydelliseltä.
Kukaan ei oikeasti tiedä, miltä minusta todella tuntuu, vaikka valitankin aina, että ympärilläni olevat ihmiset ovat tehneet minulle väärin.
AP:n virhe oli se, ettei hän tiennyt, miten perfektionismi ja alhainen itsetunto ilmenevät sisäisesti ja ulkoisesti, joten hän sekoitti kaikki käsitteet ja aiheutti jälleen kerran itselleen ongelmia, koska hän ei pystynyt ymmärtämään todellista minäänsä.
Sinä selvästi ymmärrät todellisen minäni niin anna palaa vaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos aina kuulee kritiikkiä vaikka elää aivan tavallista elämää, niin tuleehan siinä varovaiseksi että mikähän vika itsessä on. Ympäristöstä se syyllistäminen tulee ja lopulta siihen uskoo itsekin. Kaikkien huonostivoivien ihmisten läheiset pitäisi lääkitä hiljaiseksi, etteivät he levittäisi sitä pahaa energiaa enempää ympäriinsä.
Aina voi
1. Ottaa etäisyyttä haitallisiin läheisiin.
2. Ottaa todellisuus haltuunsa. Miksi uskoa jotain typerystä yli itsensä?
3. Pistää jonkun toisen itsensä paikalle ja miettiä, pitäisikö tätä syyllisenä vai ei.
Ap, vaikkapa YouTube on täynnä self helpiä, jos ei ole varaa terapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös perfektionistisia taipumuksia ja huono itsetunto. Vaikka syvällä sisimmässäni tiedän, että tämä saattaa olla minun vikani, en näytä sitä.
Sen sijaan yritän parhaani mukaan peittää nämä puutteet saadakseni itseni näyttämään täydelliseltä.
Kukaan ei oikeasti tiedä, miltä minusta todella tuntuu, vaikka valitankin aina, että ympärilläni olevat ihmiset ovat tehneet minulle väärin.
AP:n virhe oli se, ettei hän tiennyt, miten perfektionismi ja alhainen itsetunto ilmenevät sisäisesti ja ulkoisesti, joten hän sekoitti kaikki käsitteet ja aiheutti jälleen kerran itselleen ongelmia, koska hän ei pystynyt ymmärtämään todellista minäänsä.
Sinä selvästi ymmärrät todellisen minäni niin anna palaa vaan.
Ap
Mielentilasi on saavuttanut kriittisen pisteen.
Sinulla on vielä omatunto.