Useilla suomalaisilla opettajilla on tapana kehua ja kannustaa heikkoja oppilaita
eikä lainkaan lahjakkaita. Esim. 5-luokkalaisen tyttöni enkun ope kehuu superlatiivein kun heikko oppilas osaa vastauksen helppoon kysymykseen, mutta 10:n oppilasta ei kehu koskaan. Onko oikein/kannustavaa?
Kommentit (10)
ja kehukaa heitä ihan itse.
Näkee taas että terveitten ja huolettomien lasten vanhemmat täällä narisee kun ei muita murheita ole. Onnea! Nauttikaa, jotkut voisivat antaa ne kehut teidän lapsille erittäin mielellään jos tietäisi oman lapsen pärjäävän ilman jokapäiväistä selviytymistaistelua.
Joskus "heikko" oppilas on saattanut tehdä huiman parannuksen aiempaan suoritukseensa omalla tasollaan. Mielestäni on hyvä kannustaa, jos kehitystä on tapahtunut varsinkin jos se on jollekin vaikeampaa kuin ns. lahjakkaalle. Kärjistäen lahjakkaat osaavat ja oppivat kehumattakin, mutta heikompien oppimiseen saattaa vaikuttaa myös itsetunto, joka kohoaa, kun vähän kehuu...
- amatöörianalysaattori
Joskus "heikko" oppilas on saattanut tehdä huiman parannuksen aiempaan suoritukseensa omalla tasollaan. Mielestäni on hyvä kannustaa, jos kehitystä on tapahtunut varsinkin jos se on jollekin vaikeampaa kuin ns. lahjakkaalle. Kärjistäen lahjakkaat osaavat ja oppivat kehumattakin, mutta heikompien oppimiseen saattaa vaikuttaa myös itsetunto, joka kohoaa, kun vähän kehuu...
saa helpolla hyviä numeroita, tekevät tosissaan hommia niiden eteen, huomaavat aika äkkiä eriarvoisuuden, kun se luokan huonokäytöksinen saa kehuja, kun vaivautuu edes tekemään läksyt kerran viikossa.
- amatöörianalysaattori
Yksi mututuntuma ja siitä johtopäätös "useilla suomalaisilla opettajilla".
ja ihan ala-asteen, ei yläasteen opettajista, jotka opettavat lapsia vain tunnin viikossa. Niistä mun tietämys on vain lasten kertomaan ja ne nyt eivät aina ole täysin luotettavia.
Itse olin kympin oppilas ja autoin itsekin heikompia. En tarvinnut kehuja, asiat olivat minulle helppoja ja itsestäänselvyyksiä toisin kuin heikoimmille oppilaille.
Kehuja tuli ihan tarpeeksi kotonakin.
eihän se kannusta ei. Onneksi koulupäivät on lyhyitä ja lapset hoitavat pakolliset velvollisuutensa ja pääsevät kotiin ja harrastustensa pariin missä saavat tukea, kannustusta ja innostavaa ohjausta. Tyttären aloittaessa musiikkiopiston panimme aivan erityistä painoa opettajan pedagokisiin valmiuksiin ja sama muissakin kodin ulkopuolisissa harrastuksissa. Kotona tietysti panostamme ja kehumme lapsiamme myös. Valitettavasti joudumme myös paikkailemaan opettajan tehtäviä hänellä kun on niin kiire niiden muiden kanssa. Yleensä sanotaa ekaluokkalaisten ihailevan ja rakastavan opettajaansa... meillä se on vaan hyvä vitsi. Niin ja tämä ei ole ainostaan kokemus yhden lapsen osalta vaan kaikkien kanssa nämä samat kuviot joudutaan käymään läpi. Tsemppiä kaikille kohtalotovereille.
open kannustusta ja kehuja hänkin. Meidän tyttö on ainakin ujo ja epävarma vaikka hyvä onkin.
kun he tekevät tai osaavat edes jotain ja sitten niitä tosi hyviä. Sellaiset jotka saavat 8-9 ei kehuta koskaan.
Vanhimmalla lapsellani oli aika kamala opettaja, ylipositiivinen joka ei kertonut ongelmista, lappoi lasten lautasille ruoka ja laittoi jonkun vahtimaan, että lautanen syötiin tyhjäksi, ei kuunnellut/uskonut lapsia jne. Erikoisluokalta siirtyi poika hänen opetukseen ja kun ope vaihtui, niin tämän äiti ylisti tätä opettajaa jopa lehtiin kirjoittelemalla. Mä en käsittänyt moista ollenkaan, mutta ehkä tämän opettajan kaikki energia meni sitten tähän yhteen poikaan, muista viis.