Taaperon unen tarve -pitäisikö huolestua?

on yksilöllinen. Meidän esikoinen nukkui 1,5 vuotiaana tuon 8-9 tuntia yössä eikä enää ollenkaan päiväunia. Meille syntyi toinen siihen samaan syssyyn joka nukkui kahdet tai kolmet puolen tunnin päivä unet ja yöllä tuon 9-10 tuntia. Eli ei meilläkään paljon nukuta. Vähän raskasta on kun koko päivä pitää touhuta, kun esikoinen nuku päivällä yhtään. Illallla on minun pakko mennä samaan aikaan lasten kanssa nukkumaan, että jaksan. Parisuhde tästä eniten kärsii, muutan menee hyvin.

nukkumaan enemmän, jos sitä ei väsytä. Oletan että nukkumisolosuhteet ovat lapsella hyvät ja menee oikeaan aikaan nukkumaan. Voit kokeilla auttaako aamu-uniin myöhemmin nukkumaan käyminen. Tai voit kokeilla auttaako yöunien pituuteen aiemmin nukkumaan käyminen. Nämä voivat vaikuttaa tai sitten eivät vaikuta mihinkään. Noita kokeiluja kannattaa jatkaa viikon tai kaksi, ennen kuin tuloksia näkyy. Yhden tai kahden yön perusteella ei voi vielä vetää johtopäätöksiä, vaan lapsi saattaa noin lyhyessä ajassa olla vain väsynyt rytmin muutoksesta, vaikka uusi rytmi pidempään jatkettuna voisi vaikuttaakin asiaan.



Meidän vähäunen on sitä edelleen nyt 7-vuotiaana. Tässä ajassa on tosiaan oppinut käymään nukkumaan lapsen kanssa samaan aikaan, sillä muuten ei jaksa. Ja noita kokeiluja voi tehdä kohtuudella, mutta ei kannata jatkaa niitä loputtmasti, sillä nekin syö vain energiaa, jos niistä ei ole mitään hyötyä. Eli pitää vain oppia hyväksymään tilanne.



Sulle annettavat vinkit on aika laihat. Teidän pitää vain löytää se rytmi sitten vauvan synnyttyä, missä kaikkien nukkuminen on niin hyvällä tolalla kuin tuossa tilanteessa on mahdollista.



Eikä kannata enää kuvitella olevansa kaikkivoipa äiti, joka olemattomilla yöunilla jaksaa vielä hymyillä aina, hoitaa kaikki kotityöt, leipoa itse pullat, tehdä ruuat alusta loppuun, jne. Kun me opittiin hyväksymään se, että tilanne on meille (eli minulle) liian uuvuttava, niin meille tilattiin saman tien kodinhoitaja käymään kahdesti viikossa. Toisella kerralla siivosi, toisella hoiti lapsia, teki ison satsin ruokaa ja järjesteli paikkoja. Ihan siis omalla rahalla + kotitalousvähennyksillä maksettiin tuo apu. Ja siitä kyllä oli todella paljon apua. Se väsyneenä haahuilu on paljon miellyttävämpää, kun koti ei ole koko ajan kaaoksessa.



Paljon voimia sulle! Mies mukaan talkoisiin, apua kotiin. Ja tuo helpottaa sitten, kun lapset kasvaa ja oppivat nousemaan itse ylös aamun lastenohjelmien ääreen (ja tallennetuille lastenohjelmille, kun kuudelta ei tuu telkusta vielä mitään). Äiti voi vaan kääntää kylkeä ja telkkari hoitaa lapset. Lasten kanssa ehtii touhuta silti vielä 14 tuntia, vaikka katsovat joka aamu pari tuntia telkkaa.

Päivittäinen pitkä ulkoilu yleensä vaikuttaa uniin. Jopa meidän vähäuninenkin reagoi siihen, jos ollaan paljon sisällä tai jos ollaan tavallista enemmän ulkona. Mutta ikävä kyllä unen pituuteen ulkoilulla ei meillä ole paljon merkitystä, lähinnä lapsi nukkuu rauhallisemmin, jos on ulkoillut paljon.



Kannattaa kuitenkin tuohon kiinnittää huomiota, että miten ulkoilut vaikuttaa teillä.

Mun esikoinen lopetti vajaa 2 vuotiaana päikkärit. Jos nukkui 10 minuuttikin, niin valvoi vähintään puoleenyöhön. Kuopus oli taas sellainen, että saattoi nukahtaa autoon, nukkua 18-20 ja nukahtaa kotona klo. 21 ja nukkui ihan koko yön.

Sun pitää ajatella itseäsi ja yrittää nukkua itsekin aina kun on mahdollista. Siivoukset sun muut ovat ihan turhia, jos sä olet täysin sekaisin väsymyksestä.

Meillä nyt reilut 10 kk vauva nukkuu yössä keskimäärin 9 tuntia, ja päikkäreitä nukkuu keskimäärin kaksi puolen tunnin pätkää päivisin, joskus ei edes noitakaan. Alusta saakka on ollut todella surkea päivänukkuja; mikään käytettävissä oleva keino tai edes ulkoilu ei paranna unitilannetta yhtään. Alkuun yöunet tosin olivat nykyistä pidempiä.

Lapsi siis nukkumaan vasta myöhään, ettei herää kukonlaulun aikaan. EI tietenkään mitään kivoja kahdenkeskisiä iltahetkiä kuolemanväsyneille vanhemmille siis...