Yksin yksinäinen - missä ystävät?
Tuntuuko kenestäkään muusta samalta?
Ns. ystäväni eivät pidä yhteyttä minuun. itse olen aina se, joka saa ottaa heihin yhteyttä, jos haluaisin nähdä tai muuta. :(
joo, on mulla mies ja lapset, ja lapset onneksi näkee kavereitaan kerhossa, mutta muuten tuntuu että ollaan vaan keskenämme tai sukulaisten parissa.
kyllä ne mun "ystävät" jaksaa jonnekin facebookkiin päivittää kuinka kivaa oli ystävänsä ja lasten kans uimassa tai muuta, mut miks mut on kaikki unohtanu? tai siltä tuntuu, kun ne vanhat "tosi" ystävät ei pidä enää yhteyttä.
Kommentit (2)
Kun tapaat ihmisen, josta tunnet että hän voisi sellainen olla, ää päästä (mahdollista) tilaisuutta menemään. Minä päästin, johtuen ihan omista syistäni, mutta silti häntä ajattelen vielä välillä, joskus. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin, ja varmasti onkin. Voi, se ihana valoisa ihminen. Ehkä joskus vielä.
kun olin lapseton ja oli "enemmän aikaa" järjestellä tapaamisia yms. Nyt, kun itsellä on pienet lapset ja näillä "ystävillä" jo koululaisia, odottaisin vastavuoroisuutta. Mutta ei, yhteydenpito jäänyt kokonaan, kun en itse tee aloitetta. Ja vaikka tekisinkin, ei tapaamiset vaan järjesty.