Vinkkejä jumppaan 2-3 vuotiaille?

Esim. vauhtivarpaat tai liikuntaleikkikoulu?

2-vuotias tyttö on ihan superinnostunut Titi-Nallen jumpista tai niistä biiseistä missä saa itsekin heilua mukana. Esim. pyöri, pyöri ympäri. Muskarissa leikkilauluina on mm. minä hyppelen, minä hyppelen, minä hyp-hyp-hyppelen, minä tanssahtelen, minä leijailen, minä kutian...Sitten soutelulaulut, piiri pieni pyörii..

Oon itekin lähihoitaja ja suuntautunut lapsiin ja nuoriin ja muistan kuinka olin paniikissa tuokion vetämisestä. Piti muka olla niin pirun tavoitteellista ja tuntui ettei mikään nyt kelpaa tähän tärkeään tuokioon. Mut mietit sen oikeesti vaan niin että lapset tajuaa ja niillä on kivaa, ne tavoitteet tulee siinä sivussa kun ne saa olla ihan vaikka sellasia että saada lapset liikkumaan, ymmärtämään kehonosia..Siihen käy esim. pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat-leikki :) Tsemppiä!

toivoisin, että ohjaajat pitäisivät ohjeet mahdollisimman vähäisinä ja toimintatuokiot sen mittaisina, että sekä lapset että vanhemmat ehtivät orientoitua siihen, mitä tehdään, ja tehdäkin jotain. Lapsi menee ihan sekaisin, jos viisi minuuttia taiteillaan ja temppuradalla ja heti kun lapsi on lämmennyt asialle, aletaankin leikkiä jänöjussia, jne. Pienet lapset on tyytyväisiä vähään, ja ohjaajan on turha ihan hirveästi yrittää hallita tuollaista joukkoa kovin tiukasti. Liikuntavälineitä on oltava mieluummin liian paljon kuin liian vähän. Jos on vain yksi pallo, on satavarma että joku lapsista omii sen, ja siinä on ensiluokkaisen draaman ainekset kasassa. :)



Ap, kunhan et ole kovin kunnianhimoinen ja olet itse selkä, kovaääninen ja innostava, niin hyvin toi tuokio menee. :)

Hyvin se varmaan menee. Neloselle vielä,samaistun täysin tohon sun tekstiin! Tuntuu hassulta, että kaikki pitäisi olla minuuttiaikataulussa paperilla. Toivottavasti tää hysteria tasaantuu kohta.. -ap

-tutustuminen piirissä (jos eivät toisiaan tunne), esim. joku leikki missä kerrotaan oma nimi

-piirileikki

-musiikkia soimaan, juostaan. kun musa pysähtyy niin jähmetytään

-erilaisia musiikkia, liikutaan hiipien, varpaillaan, tömisten jne.

-laululeikki

Juu mä ymmärsin vasta sit kun olin valmistunut ja töissä että jestas eihän tässä kannata mitään stressiä ottaa kun ei niitä tavoitteita enää sitten työelämässä silleen kysellä. Juu, tehdään joku suurten linjojen tavoitelista mutta toteutus aika vapaata :)



Ja komppaan aiempaa kirjoittajaa, pienet lapset on tyytyväisiä vähään. Voin vaikka kertoa meidän muskarin rungon (taaperoryhmä):



Ensin pari aloittelulaulua, sitten pari liikuntalaulua, sit otetaan soittimia (esim. helistimiä), sit yks-kaks vähän rauhoittelevaa laulua ja sitten pari ihan selkeästi "unilaulua". Sen jälkeen yks vähän "vauhdittava" laulu ja sitten loppulaulu.



Sähän voisit ottaa vaikka jonkun ihan perusaloituslaulun, sitten niitä jumppaamisia tai voit vetää jonkun satujumpan esim. syksyllä on helppo olla huojuva puu, sitten lehdet varisee ´maahan ja niitä pitää sitten haravoida ja lopuksi kerätä eli huojumista, haravointi=suuret aaltoliikkeet puolelta toiselle ja lehtien keräily=kumartelua ja kaikki liikkeet tietenkin suuresti liioitellen. Niin ja voithan kehittää jonkun pupujussin sinne hyppimään ja lopuksi siilet menee lehtikasaan nukkumaan :)

koko jumppatuokion ei tarvitse sisältää musiikkia (vaikka aiheesi on sellainen), vaan että sitä on ripottain välillä, tai esim. alussa + lopussa.



alkuun tärkeä, että saavat ensin vapaasti juosta niin jaksavat istua sit hetken aloillaan. (muistutus, että eteen syytä katsoa, helposti tulee nokkakolareita)

-vaihdellen energianpurkaushetkiä ja rauhallisempaa.

hyvin se menee! :)

ysi oli nelonen :DDD

Sielä on ensin nimien läpikäyminen.



Sitten kevyt esterata: tämä voi sisältää vaikka sipsuttelua tai tömistelyä jaloilla vaikka puupenkkien ympärikulkien.



Huiveja heilutellaan, kiivetään puolapuille, liukumäki puilapuilta.



Lapset menee jonossa esterataa jossa hypitään vaikka puupenkin puolelta toiselle tai sillä liu`utaan.

Hypitään liukuesteellisten palojen päälle.



Lopussa loppulaulu.



Ei siis kaikkea tätä ehdi tekemään kerralla, meillä jumppa kestää puolituntia mutta se on aika tehokasta toimintaa.

Meillä on lapsia porukassa n. 12-17 lasta joten vähän saa seurata ohjaaja ettei jonossa ohitella tai törmäillä.

Aina on joku hidas, ei osaa tai uskalla. Tarkkaa pelisilmää mutta rohkeutta heittäytyä mukaan!



Omasta kokemuksesta on vaikeampi saada lapsia toimimaan hitaasti kuin testaamaan kuka on nopein. Vaikka alku olisi lapsilta pientä tilanteen seuraamista niin äkkiä lapset alkaa ottamaan tilanteen haltuun ja mennään nopeiten/koviten.



Kova ääni ja selkeät, lyhyet ohjeet. Puutu mielummin heti pieneen tilanteeseen kuin annat tilanteen karata käsistä.

Jotkut pikkuset saattaa olla vaikeita hallittavia ihan sillä ettei osaa mutta tahtoo silti osallistua. Tämä vaan ihan omaa huomiota vanhempana.

Voit miettiää itsellesi teeman, olette vaikka metsän eläimiä tai meren kaloja tai vaikka nalleja. Etsi musiikkia misää rytmivaihteluja ja menette välillä isänallen, välillä pikkunallen askelin jne. Selkeä ääni pitää olla, mutta jos lapset alkavat juosta omiaan ja hajaantuvatsaliin, niin kiinnitä huomiota mielummin eläytymällä kun huutamalla ja käskemällä esim yht äkkiä pyytämään hiljaisuutta ja kädet korvan takana kuulosteellen pyytämään lapset äkkiä kotipesään sutta piiloon..

Opiskelen lastentarhanopettajaksi ja pitämääni liikuntatuokiota seurasi ohjaava LTO, liikunnan didaktiikan professori, harjoittelusta vastaava proffa, jolla oli japanilaisia vieraita ja tulkki. Menimme viereisen koulun saliin, mukanani oli kahdeksan (onneksi ei enempää) 2-3-vuotiasta lasta. Aiheena oli "liikunta"



No, usko tai älä, sain ihan kauheasti kehuja, kaikilta tarkkailijoilta ja näin tein:



Ensin vaihdoimme vaatteet ja pukuhuoneessa kävin säännöt läpi: koko ajan pitää katsoa eteensä, EI SAA TÖRMÄTÄ MIHINKÄÄN ja kun vihellän pilliin, pitää lopettaa kaikki toiminta ja tulla luokseni.



Sitten kävelimme saliin. Lapset jähmettyivät viereeni silmät selällään. Kertasin säännöt. sitten sanoin: saa juosta. Ja kaikki lähtivät tukat viipottaen juoksemaan ympäri salia kiljuen riemusta. Välillä juoksivat ympyrää, välillä kaverin kanssa vieretysten.. viivaa pitkin.. etuperin, takaperin.. itse menin lasten mukana.. samalla siirsin muutaman penkin keskemmäs, käänsin pari penkkiä ympäri, kävelin niillä->lapset matkivat, otin pari palloa saliin.. joku rupesi niillä leikkimään, kaadoin seinältä pari patjaa lattialle.. vedin köydet esiin



En varsinaisesti "ohjannut" mitään. Tai houkutellut ketään lasta tekemään mitään (ryhmässä pari lasta, jotka usein kieltäytyvät toiminnasta). Tarjosin vain mahdollisuuksia liikkumiseen. Tämä tietenkin toimi vain siksi, että sali oli lapsen kannalta mahdottoman iso, ja kutsui juoksemaan.. ja uusi paikka lapsille.



Yritän siis sanoa, että ei aina tartte olla kovin "hienoa". pääasia, että lapset liikkuvat, heillä on hauskaa ja turvallista.