Sosiaalinen media ja titteliähky

Olen pitkään miettinyt näitä titteliasioita. Olen tällä palstalla kohdannut joskus aikuisia ihmisiä, jotka kertovat, että ihmisen pitää määritellä itsensä ja osaamisensa tutkinnon kautta. Tässä ajatuksena on taustalla, että tieto siirtyy päähän vasta sitten, kun oppilaitos myöntää todistuksen. Siellä se sitten myöskin pysyy ikuisesti, kunhan tämä symbolijärjestelmän osa eli tutkinto on plakkarissa. Vaikka osaaminen tulisi enimmäkseen muualta, ihmisen pitää kuitenkin käyttää sitä kirjainyhdistelmää nimen edessä tai takana ja määritellä itsensä sen kautta. 

Joillakin ihmisillä on monta kirjainyhdistelmää tai nimikettä. Monesti kun luen noita titteliluetteloita, tulee ihan ähky ja ajattelen, että onpas henkilö kerennyt. Sitten muistan, mitä kaikkea olen itse opiskellut ja ainut ero on siinä, että opinnoillani ei ole paikkaa samassa symbolijärjestelmässä, joka perustuu yliopistojen hierarkiassa kipuamiseen tai joskus rahaan eli maksullisuuteen. 

Monet suositut maksulliset tutkinnot eivät vaadi mitään teknologiaa, vaan kuka tahansa voi lainata samat kirjat kirjastosta tai lukea artikkelit netistä ja tuo oli ennen tekoälyaikaa, joka tekee oppimisesta vielä kymmenen kertaa nopeampaa. Ammatin harjoittaminen on kuitenkin suljettu rahan tai hierarkiassa kipuamisen taakse, ja niinpä moni ihminen kirskuttaa hampaita kotona eikä välttämättä opi mitään uutta, mutta medialle on pakko näyttää vähän eri naamaa, tai koko hommalta putoaisi pohja. 

Itsekin nykyään tavoittelen titteleitä ja olen jo pari saanut plakkariin, mutta näin nimettömänä voin sanoa, että en ajattele minkään muuttuvan tittelin myötä muuten kuin sen, että pystyn tarjoamaan symboleja, joita tätä symbolikieltä käyttävät ihmiset eivät ainoastaan ymmärrä, vaan myös kunnioittavat.