Epätodellinen olo vapaaehtoistyön suhteen

En nyt halua ihan tarkkaan kertoa, mutta tein pitkän harjoittelun eräässä työssä, josta minulla oli jo vapaaehtoisena usean vuoden kokemus. Tämän jälkeen tuli vuosia lisää harvinaista kokemusta sekä opinnäytteitä tätä työtä koskien. Työpaikkoja on vähän ja ne varmaankin menevät suhteilla, joten olen vielä kiinnostunut tekemään samaa lisää vapaaehtoisena. 

Vaikka olen siis jo jonkinlainen asiantuntija tässä, vapaaehtoiseksi pitää taas kouluttautua tekemään uudestaan samaa hommaa, mitä olen tehnyt viikottain jo melkein vuosikymmenen. Ja kaikista eniten särähtää se, että minulle puhutaan ikään kuin en olisi koskaan kuullutkaan koko hommasta. Pistetään opettelemaan ihan alkeisjuttuja ja holhotaan ilman minkäänlaista yksilöllistämistä. 

Olen motivoitunut syventämään vapaaehtoisuuttani osana uralla etenemistä, mutta tämä puhe- ja lähestymistapa vähän hirvittää. Tuntuu, että minua ollaan puristamassa pienempään kokoon ja ammatti-identiteettiä viemässä kehityksessä kymmenen vuotta taaksepäin.