Lapsen hörökorvat ja korjaava toimenpide

Itseä ei hörökorvat haittaa, jos kuulo muuten kunnossa ja terve. Tokihan tuo erilaisuus voi haitata sosiaalisia suhteita ja vaikuttaa jopa itsetuntoonkin. Kuitenkin erilaisuutta on hyvä hyväksyä ja sietää jokaisen. Eikä sen ulkonäön pitäisi muutenkaan olla tärkein asia elämässä. Mutta harvoin nuoret ajattelee tällä tavalla.

Lasta tuskin kiusataan korvien takia, vaan kohteeksi joutuvat "heikot" joilla yleensä on huono itsetunto. Sellaisen saa lapselle helposti viemällä hänet kosmeettisiin leikkauksiin "ilman keskusteluja" koska vanhempien mielestä hän on ruma.

Mitä jos opettaisit lapselle, että hän on arvokas ja kaunis sellaisena kuin on.

Luin joskus tapauksesta, jossa vanhemmat olivat kertoneet hörökorvaiselle lapselleen, että tämä ei ollut halunnut syntyä ajallaan, ja lopulta lapsen suojelusenkeli oli korvista joutunut kiskomaan lapsen ulos ja korvista oli tullut hörökorvat. Tämä oli kerrottu siis positiivisesti, niin että lapsi oli iloinen korvistaan. Koulussa häntä oli sitten yritetty kiusata, mutta se ei ollut vaikuttanut, kun lapsella oli niin hyvä käsitys korvistaan.

Kiusaajat löytää aina jotain kiusattavaa, jos he jotain haluavat kiusata. Paras keino estää tämä on antaa lapselleen kivikova itsetunto. Jos joku tulee kiusaamaan, on parasta sanoa "ok" ja häipyä. Ei ne kauan jaksa kiusata, jos siitä ei saa mitään reaktiota.

Mulla oli pienenä korvat niinkuin Dumbolla, näytän kuvissa siltä kuin olisin lähdössä just lentoon.

En muista että ikinä olisi kiusattu sen takia tai edes kukaan sanonut mitään.

Ja eihän noin pienet lapset edes kiusaa? Muksut on pienenä siitä ihmeellisiä, että ne tykästyy tai on tykästymättä persoonaan, ei ulkoisiin seikkoihin. Saattavat ihmetellä, jos joku eroaa massasta mutta ovat vaan uteliaita. 

Älä nyt ainakaan tartuta lapsellesi tuota omaa hätäilyäsi.

Ei kannata leikata. Hörökorvat on söpöt eikä niistä kiusata.

Kauniita ajatuksia, mutta niistä huomaa, etteivät nämä kommentoijat ole joutuneet koulukiusaamisen kohteeksi saati ymmärrä sen dynaniikkaa. Itselläni oli pienenä lapsena teräksinen itsetunto, mutta niin se vain systeemaattisella ja vuosia jatkuneella itsetunnolla murrettiin. Paraskin itsetunto on helppo tuhota, varsinkin kun tarpeeksi iso osa porukasta saadaan sulkemaan silmätikuksi valittu lapsi porukan ulkopuolelle.

Sosiaalinen äly on se, joka voi parhaassa tapauksessa suojella kiusaamiselta. Minulla sitä ei koskaan ole ollut, koska en ole koskaan ollut suosittu, saanut paljoa ystäviä enkä onnistunut pääsemään eroon kiusaamisesta ennen kuin muutin pois koko paikkakunnalta. Niin mitähän lottoatte, että onko lapseni todennäköisesti näille geeneillä joku ihmelapsi sosiaalisilta taidoiltaan?

Että tervetuloa reaalimaailmaan sieltä pilvilinnoistanne, joissa hyvän itsetunnon omaavia lapsia ei kiusata. Ja kuka ylipäätään pystyy lapselleen sellaisen itsetunnon takaamaan, kun siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin kotikasvatus?

AP

Systemaattisella ja vuosia jatkuneella kiusaamisella*

Niin. Itselläkin ollut poikkeavuutta ulkonäössä ja olen joutunut syrjityksi yhteiskunnassa ja eri tavalla kohdelluksi.  Poikkeava ulkonäkö vaikutti nuorena itsetuntoon ja aiheutti ujoutta vastakkaista sukupuolta kohtaan. Myös yksi työkaveri sanoi baarissa rumaksi, kun häneltä kyseltiin miksi ei enemmän vietä aikaa kanssani. Se ei ollut mukavaa. Kuitenkin nyt näin myöhemmin, kun arvot elämään ovat muuttuneet paremmiksi, enkä ole niin pinnallinen niin en ole altis ulkonäön arvostelulle. Pidän semmoista ulkonäön arvostelua jotenkin typeränä varsinkin jos se johtuu itsestä riippumattomista syistä esim hörökorvat. Jotenkin uskoisin että jos arvot on elämässä kunnossa eikä pinnalliset niin osaa suhtautua ulkonäkö seikkoihin keveämmin. Etukäteenhän sitä ei aina voi tietää miten käy poikkeavan ulkonäön kanssa koulussa ja suhteissa. Jos tyttö, niin voi olla sekin että pyrkii piilottamaan korvansa hiuksien taakse ja onko sekään mukava juttu. Ei kuitenkaan tälläistä asiaa pitäisi hävetä millään tavalla tai arkailla. Myös vanhempien suhtautuminen asiaan voi vaikuttaa lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Lasta tuskin kiusataan korvien takia, vaan kohteeksi joutuvat "heikot" joilla yleensä on huono itsetunto. Sellaisen saa lapselle helposti viemällä hänet kosmeettisiin leikkauksiin "ilman keskusteluja" koska vanhempien mielestä hän on ruma.

Mitä jos opettaisit lapselle, että hän on arvokas ja kaunis sellaisena kuin on.

Itse olisin toivonut et vanhemmat olis ymmärtäny viedä korjausleikkaukseen,  ei hörökorvien vaan muun erilaisuuden/ulkonäköön negatiivisesti vaikuttavan asianvuoksi, jonka olis voinut korjata. Koko elämäni tuosta sitten olen kärsinyt ja elämääni vaikuttnut suuresti. Ei opettaminen, että olet arvokas ja kaunis tuollaisenaan  olisi parantanut tilannetta. Eikä vähentänyt toisten ihmettelyä ja naureskelua. 

Hörökorvaisuus vaikuttaa mm. työllistymiseen vielä aikuisena. Vaikka aikuiset tietävät hörökorvaisuuden olevan ihan normaalia, tulee hörökorvista silti lapsekas/vähän höppänä vaikutelma alitajuisesti. 

Korjauttakaa kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Kauniita ajatuksia, mutta niistä huomaa, etteivät nämä kommentoijat ole joutuneet koulukiusaamisen kohteeksi saati ymmärrä sen dynaniikkaa. Itselläni oli pienenä lapsena teräksinen itsetunto, mutta niin se vain systeemaattisella ja vuosia jatkuneella itsetunnolla murrettiin. Paraskin itsetunto on helppo tuhota, varsinkin kun tarpeeksi iso osa porukasta saadaan sulkemaan silmätikuksi valittu lapsi porukan ulkopuolelle.

Sosiaalinen äly on se, joka voi parhaassa tapauksessa suojella kiusaamiselta. Minulla sitä ei koskaan ole ollut, koska en ole koskaan ollut suosittu, saanut paljoa ystäviä enkä onnistunut pääsemään eroon kiusaamisesta ennen kuin muutin pois koko paikkakunnalta. Niin mitähän lottoatte, että onko lapseni todennäköisesti näille geeneillä joku ihmelapsi sosiaalisilta taidoiltaan?

Että tervetuloa reaalimaailmaan sieltä pilvilinnoistanne, joissa hyvän itsetunnon omaavia lapsia ei kiusata. Ja kuka ylipäätään pystyy lapselleen sellaisen itsetunnon takaamaan, kun siihen vaikuttaa moni muukin asia kuin kotikasvatus?

AP

En epäile, etteikö rautaista itsetuntoa voi tuhota, mutta jos sua kerran kiusattiin, niin varmaan tiedät, että kiusatuksi voi tulla ihan mistä tahansa.

Fine, leikkaa lapsen hörökorvat. Luuletko, että sitten ne kiusaajat ei keksi mitään muuta aihetta? Etenkään jos lapsesi on sosiaalisesti kömpelökin.

Se korvaleikkaus ei muuta mitään. Se ei estä kiusaamista pätkääkään. Pahimmassa tapauksessa se vaan pahentaa lapsesi tilannetta, jos hoidat asian huonosti ja hän alkaa ajattelemaan, että hänen ulkonäössään tai olemuksessaan on jotain vikaa.

En oo koskaan ymmärtänyt tämmöstä. Ihan naurettavaa. Raudat menee samaan kategoriaan vaikkei olekkaan leikkaus.

Ei ihmiset ole saman näköisiä, vain harvat edes nättekä. En ymmärrä miksi juuri korvista kukaan kiusaisi, onhan niitä rumiakin piirteitä, eikä niistäkään kuulu kiusata. Erilaisuutta pitää sietää ja myös arvostaa. Kasvata mieluummin lapselle hyvä minäkuva ja itsetunto, ei tarvitse olla täydellinen (mikä se edes on).

tulee hörökorvista silti lapsekas/vähän höppänä vaikutelma alitajuisesti. 

- ei herranjumala.. :D pitääkö kaiken olla niin vakavaa. Varmaan työtäkin pitää tehdä naama nurinpäin ollakseen vakava. Tällä logiikalla lapsi tarvitsee varmaan myös imagolasit, että näyttää fiksulta. :D

Ja muista jos lapsi on vaalea, muista pyytää isona värjäämään tukka ettei vain näytä "vähä älyiseltä" (koska blondit eivät ole älykkäitä jne)

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli pienenä korvat niinkuin Dumbolla, näytän kuvissa siltä kuin olisin lähdössä just lentoon.

En muista että ikinä olisi kiusattu sen takia tai edes kukaan sanonut mitään.

Ja eihän noin pienet lapset edes kiusaa? Muksut on pienenä siitä ihmeellisiä, että ne tykästyy tai on tykästymättä persoonaan, ei ulkoisiin seikkoihin. Saattavat ihmetellä, jos joku eroaa massasta mutta ovat vaan uteliaita. 

Älä nyt ainakaan tartuta lapsellesi tuota omaa hätäilyäsi.

Kaverin eskarilaista nimitetään Dumboksi js kiusataan julmasti. Opettajat ovat yrittäneet puuttua asiaan, mutta auttoi vain jonkin aikaa.  Pienet lapset ovat oikeassa elämässä todella julmia. Turha hymistellä asiaa, jonka kaikki tietävät olevan valtava ongelma yhteiskunnassamme.  

No onhan tuo nyt söpöä. https://www.is.fi/jaakiekko/art-2000000714577.html ottaisin koska tahansa tuollaiset persoonalliset korvat.

-Kylmät kädet

Leikkauksen pohtimisen sijaan opeta lapselle veitsitaistelutekniikoita. Voi sitten sivaltaa kiusaajien korvat irti ja loppuu se vttuilu. Pieni lapsi ei ole edes rikosoikeudellisessa vastuussa, paras ikä hoitaa homma kotiin.

Kiusaaminen jättää varmasti syvät arvet ja uskon kyllä että itsetuntokin voi vuosien piinassa murentua. Mutta itse esimerkiksi aivan suunnitellusti panostan vammaisen lapseni itsetuntoon kasvatuksellisin keinoin. Kannattaa perehtyä näihin, siis jos uskoo ettei vanhempi voisi lapsen itsetunnon kehitykseen vaikuttaa. 

Tuntuu myös tosi pahalta, että joku tekisi lapselleen kosmeettisen leikkauksen noin pienenä, antaisin itse mitä tahansa ettei lapseni tarvitsisi niin paljon tutkimuksia ja operaatioita. 

PS. Lapsellani on ystäviä ja hyvä itsetunto...