Hei me vihaiset ja katkeroituneet alkoholistien lapset,
käykääpä aikanne kuluksi tuolla Minnesota hoidon sivuilla ja lueskelkaa niitä juttuja oikein ajan kanssa.
Musta tuntui, että mun vihani tuota alkoholismia kohtaan lievittyi aika paljon, vileä kun saisi omaisensa tuonne hoitoon.
Kommentit (39)
muunmuassa on se et mies ja lapseni isä vei kaiken.Kaikki säästöt,korut,käteisen,elektroniikan,auton ja hän vei jopa lapsen kummilusikat koska ne on hopeaa niin että nyt hoitovapaalla ollessani joudun käymään sosiaalitoimistossa kunnes palaan töihin.Töihin en voi palata ennen sovittua päivämäärää koska minulla on sijainen jolla työsopimus.
kaikki muu tule vasta pitkällä perässä.
tuon Minnesota hoidon mukaa alkoholismi on siis sairaus, ja kukaan ei sairastumiselleen mitään voi. Mutta vaikka ei ole sairastumisesta vastuussa, niin alkoholisti on itse vastuussa omasta tervehtymisestä.
pisti siis tämän ystäväni hoitamaan pikkuveljeään jo syntymästä lähtien ja ystäväni oli tuolloin vasta 11 vuotias.
Tämä äiti joi myös ystäväni kesätöistä ansaitsemat rahat ja lahjaksi saadut rahat ja saattoi olla pitkiäkin aikoja ryyppyreissuillaan.
Ystävä asui vielä aikuisiälläkin kotona jottei pikkuveli jäisi heitteille.
Äiti tilasi salaa lapsensa tiedoilla netistä kaikkea ja piilotti laskut.
Ystävä oli kuin ällikällä lyöty kun hän sai kutsun oikeuteen maksamattomista tuotteista.
Luottotiedot meni juoppoäidin takia.
Nyttemmin äiti on ollut monesti katkolla läheisten pakottamana, mutta sama meno jatkuu aina kun pääsee kotiin.
ja se perustuu siihen, että aivot etyylialkoholia ts. etanolia alkavat erittämään mielihyvähormoniksi kutsuttua dopamiinia.
Olen hyvin perehtynyt Minnesota-hoitojen käytäntöön ja periaaatteisiin.
Uutta minulle sen sijaan oli tänään lukemani tieto, että myös lempimusiikin kuuntelu stimuloi tutkitusti dopamiinineritystä.
rappioalkoholistiäidin poika
aivot alkavat erittämään alkoholia SAATUAAN
Mutta mulle se pysäyttävin elämys nyt oli se, että tää mun omaiseni ei tietoisesti joka päivä valinnut sitä, ettei meistä välittänyt, vaan hän on sairas!
En ole vihainen syöpää sairastavalle sairaudestaan, samalla tavoin en oikéin voi syyttää tätä alkoholistiakaan. Tajuaako joku mitä ajan takaa?
Mutta mulle se pysäyttävin elämys nyt oli se, että tää mun omaiseni ei tietoisesti joka päivä valinnut sitä, ettei meistä välittänyt, vaan hän on sairas! En ole vihainen syöpää sairastavalle sairaudestaan, samalla tavoin en oikéin voi syyttää tätä alkoholistiakaan. Tajuaako joku mitä ajan takaa?
Mutta kun kysyin kerran alkoholistiäidiltäni lapsena, mikä on hänelle rakkainta elämässä, niin äitini vastasi että alkoholi ja toisena tulet sinä. Äiti oli selvinpäin silloin ja olimme uimarannalla uimassa yhdessä 25 vuotta sitten.
se rappioalkoholistin poika
vaikkei sitä suoraan sanottaisikaan. Alkoholi on se kuningas ja kaikki muu ei oikein yhtään mitään. Kyllähän se jälkensä jättää.
että itselläni on taipumusta dipsomaniaan eli tuurijuopputeen, mutta halutessani voin olla vaikka vuoden ilman pisaraakaan alkoholia eli en ole alkoholista riippuvainen.
Nytkin sitruunavichy-lasi on koneen vieressä.
7
ja tiedän, että se on sairaus, jota kukaan ei tahallaan itselleen tahdo. Ja siinä vaiheessa, kun juomoinen muuttuu alkoholistiseksi, ei itse enää voi asialle mitään, tai siis toki jossain vaiheessa voi, mutta se ei ole helppoa ja vaatii usein pitkän tien, ennen kuin pystyy myöntämään sairautensa ja osaa hakea siihen apua. Mieheni on onneksi pystynyt ja ollut jo toistakymmentä vuotta raitis, mutta alkoholisti hän kyllä tulee olemaan loppuelämänsä.
mikä on alkoholistin ja suurkuluttajan ero.
Silti, tuntemukset ovat hyvin pitkälti samoja. Paitsi että ei voi edes syyttää edes pulloa. Voin vaan syyttää kaksisuuntaista äitiäni joka ei suostunut kirveelläkään menemään lääkäriin. Syytti vaan muita hulluiksi, sai raivokohtauksen kun sellaisesta puhuttiinkaan. Syytän myös isääni, joka ei tehnyt tilanteelle yhtään mitään.
Pakeni työhönsä, ja teki mahdollisimman paljon ylitöitä, ettei olisi tarvinnut olla kotona. Sisarukseni ja minä jouduttiin olemaan, joka helkkarin hetki.
että itselläni on taipumusta dipsomaniaan eli tuurijuopputeen, mutta halutessani voin olla vaikka vuoden ilman pisaraakaan alkoholia eli en ole alkoholista riippuvainen. Nytkin sitruunavichy-lasi on koneen vieressä. 7
sen sijaan alkoholisti ei osaa juoda kohtuudella. Joetn pelkästään tuon perusteella ei voi sanoa, onko alkoholisti vai ei. Ja jos onkin alkoholisti (sellainen alkoholisti, joka on välillä pitkiä kausia juomatta), niin on aina mahdollista, että juominen riistäytyy käsistä eikä kykenekään olemaan pitkiä aikoja ilman, vaan juominen muuttuu päivittäiseksi. Alkoholismi, kuten moni muukin sairaus, on nimittäin etenevä sairaus eli se pahenee ajan myötä.
Mutta tietenkään sinä et välttämättä ole alkoholisti, eikä sinusta ehkä ikinä sellaista tulekaan. Mutta mitä enemmän juo, sitä suurempi riski on, ja siinä vaiheessa kun ylittää rajan, ei enää pystykään lopettamaan tuosta vaan....
Mitä apua sun miehesi sai selviämiseen?
Nyt ymmärrän paremmin, miksi te (sori yleistys) leimaatte kaikki meidät viininkäyttäjät alkoholisteiksi. Rankkoja kokemuksia, ei voi muuta sanoa :(
et voi sairaudellesi mitään) tuo kuitenkin enemmän tulosta kuin herjaaminen ja syyllistäminen.
Kukaan ei muutu "paremmaksi" jollei itse ensin rakasta itseään ja koe sitä hyväksyntää muiltakin.
Ei alkoholisti eikä ylipainoinenkaan, päinvastoin se koettu viha ja halveksunta kääntyy aina itseään vastaan ja vihaamalla itseään, ei itseään arvosta, eikä pääse paranemisen tielle.