Hei me vihaiset ja katkeroituneet alkoholistien lapset,

Viinilasillinen silloin tällöin ei ole sitä.

rinnastaa syöpään. Kyllä tarvitsee paljon harjoitusta ennenkuin pääsee sinne alkoholisti-asteelle. Ja ihan omia valintoja ne on, siis ottaako vai eikö ota. Ihan itse hankittu "sairaus". olen seurannut monen ihmisen holisoitumista ja jokainen on kyllä aivan itse tilastaan vastuussa Kukaan ei ole viinaa juottanut vaan ihan itse se on juotu ja alkoholismi hankittu. Ei mitään sääliä eikä myötätuntoa mulla juoppoja kohtaan. Pilanneet niin monen lapsen ja aikuisenkin elämän. Säälini kohdistuu juoppojen läheisiin.

Isäni oli alkoholisti. Viinanhuuruissa hän teki vaikka mitä ilkeää, mutta selvänä ei tappaisi edes kärpästä toisen olalta. Tärkeä oli siis tajuta pitääkö siitä ihmisestä selvinpäin. Humalassa hän ei ole enää sama ihminen. Ja sekin oli ymmärrettävä että hänellä on riippuvuus mitä vastaan on todella vaikea taistella. Itse kerran laihdutin 15kg ja mietin siinä laihduttaessa että minulla on selvästi ruokariippuvuus sillä ajattelin sitä jatkuvasti. Joskus kiusaus niin sietämättömäksi että repsahdin, joskus päiväkausiksi. Isälläni oli sama juttu. Niin ja tuo laihdutus vertaus ei tietenkään toimi ellei kyse ole syömisriippuvuudesta, vaan esim. liian kaloripitoisesta ruuasta tai vaan huonoista tavoista. Riippuvuudet on aina tosi vaikeita :(.

24 jatkaa että jos siinä laihduttaessa olisi aina repsahdusten jälkeen nähnyt kaikki läheiset pettyneinä, saati sitten ääneen sanomassa että etkö sä olisi nyt millään voinut olla ilman, niin olisi tuntunut kauhean pahalta ja todennäköisesti olisin syönyt vaan lisää...

Mitä apua sun miehesi sai selviämiseen?

kauheasti apua ollut, mutta se oli hyvä alku, siitä kaikki lähti. On ollut pari kertaa katkaisuhoidossa, siis sellaisen vajaan viikon, ja yhden kerran kuukauden pituisella hoitojaksolla. Sen jälkeen pääsi myös avomyllyhoitoon, jonka jälkeen onistui lopettamaan kokonaan vajaaksi neljäksi vuodeksi. Sitten tuli vajaan vuoden jakso, jolloin hän taas joi (tällainen on aika yleistä, varsinkin jos ei jatka hoitoa millään tavalla). Vajaa vuosi siis kesti, ennen kuin mies pystyi taas myöntämään sen, että hän on alkoloisti, ja silloin hän meni AA:han, jossa on käynyt siitä lähtien säännöllisesti. 10 vuotta raittiina (sen sortumisjakson jälkeen) tuli täyteen viime kesänä.

Mies on nyt vähän päälle neljäkymppinen, ei siitä ikinä uskoisi (päälle päin), että on alkoholisti, ei sitä tosin nähnyt ulkonäöstä aiemminkaan lukuunottamatta ihan viimeisiä päiviä ennen raitistumista, sen verran nuori mies kuitenkin vielä oli (oli siis alle kolmekymppinen kun lopetti juomisen ekaa kertaa).

Ja kyllä, olen ylpeä siitä, että mies pystyy olemaan raitis (vaikka mies onkin holistinen luonteeltaan ja menee yli muissa asioissa, viime vuosina urheiluharrastuksensa kanssa). Lisäksi olen itsekin vuosien aikana lopettanut juomisen, en siksi että mies olisi sitä halunnut, vaan siksi että olen nähnyt, että ilman viinaa on oikeastaan todella kiva olla. Itsellenikin nimittäin alkoholi maistui, en tosin vielä ollut varsinaisesti alkoholisti, mutta eihän sitä tiedä, olisiko minsuta sellainen joskus tullut - kuten sanottua, alkoholismi on sairaus ja siihen sairastuu vain, jos juo, ja mitä enemmän juo, sitä suurempi riski on.

Viinilasillinen silloin tällöin ei ole sitä.

aika moni huutaa kuinka on itse abso kun on lapsuudessä kokenut vanhemman alkoholismia. Ja tuomitsee jokaisen joka sitä käyttää.

rinnastaa syöpään. Kyllä tarvitsee paljon harjoitusta ennenkuin pääsee sinne alkoholisti-asteelle. Ja ihan omia valintoja ne on, siis ottaako vai eikö ota. Ihan itse hankittu "sairaus". olen seurannut monen ihmisen holisoitumista ja jokainen on kyllä aivan itse tilastaan vastuussa Kukaan ei ole viinaa juottanut vaan ihan itse se on juotu ja alkoholismi hankittu. Ei mitään sääliä eikä myötätuntoa mulla juoppoja kohtaan. Pilanneet niin monen lapsen ja aikuisenkin elämän. Säälini kohdistuu juoppojen läheisiin.

mutta on myös ihmisiä, jotka alkoholisoituvat heti, ilman vuosien juomista. Tunnen yhden tällaisen, hän joi ensimmäistä kertaa lapsiensa ollessa teini-ikäisiä ja jäi heti koukkuun. Ei hän sitten juonut kuin pari vuotta ennen kuin lopetti kokonaan, mutta ne pari vuotta olivat kyllä kamalia.

Alkoholismia on kahta tyyppiä, toinen on sellainen, johon sairastutaan nopeati ja usein hyvinkin nuorena, toinen taas sellainen, että juodaan vuosikausia (-kymmeniä) ennen kuin alkoholisoidutaan. Ja sairaus se on joka tapauksessa, luokitellaan sellaiseksi ja se myös etenee kuiten sairaus, eli siinä mielessä sitä voi hyvin verrata syöpään. Alkoholismi on myös tappava sairaus, joten vakavakin se on.

Totta on se, että jos ei ikinä joisi alkoholia, niin ei voisi sairastua alkoholismiin. Mutta sellainen ei ole kovin helppoa tällaisessa alkoholimyönteisessä yhteiskunnassa/maailmassa, varsinkaan kun kukaan ei voi etukäteen tietää sitä, onko juuri hän se, joka alkoholismiin sairastuu - loppujen lopuksi "vain! n. 10 % käyttäjistä sairastuu, joten suuri todennäköisyyd on, ettei se juuri omalle kohdalle satu. Lisäksi moni ei usko siihen, että kyseessä on sairaus vaan ajattelee, että lopettaa toki jos alkohlista näyttää tulevan ongelma. Alkoholismiin kuitenkin kuuluu se, ettei sitä ongelmaa nähdä eikä siis koeta tarpeelliseksi lopettaa, ja sitten se onkin jo myöhäistä...

niin miten siitä voi parantua omalla päätöksellä? Parantuuko syöpä näin? Mua ärsyttää kun kaikki läheisten kyykyttäminen, väkivalta ja varastelut voidaan kuitata tuolla ja ihmisellä ei ole mitään vastuuta omista tekosistaan.

Kaikki suvussani sekä äitini että isäni puolelta ovat joko alkoholisteja tai absolutisteja aina neljänteen sukupolveen asti ylöspäin muutamaa harvaa kohtuukäyttäjä-poikkeusta lukuunottamatta.





Tyypin 1 ja tyypin 2 alkoholisteja.



Alkoholistityyppi 1 aloittaa juomisen jo hyvin nuorena ja alkoholinkäyttö on kroonista.



Tyypin 2 alkoholisti aloittaa rankan juomisen vasta 25-40 vuotiaana ja se on usein kausiluontoista ts. tuurijuoppoutta.



Vaimoni suvussa taas kaikki ovat alkoholisteja mummoon ja isoisään asti.



Alkoholismigeeniä vain ei ole vielä löydetty.



7

alkoholismistaan ja muista päihteiden käytöstään vasta kuolemalla. Kaikkien tekemiensä asioiden jälkeen kun kuulin ensin isän ja myöhemmin äidin kuolemasta niin ainut tunne oli ilo.

niin miten siitä voi parantua omalla päätöksellä? Parantuuko syöpä näin? Mua ärsyttää kun kaikki läheisten kyykyttäminen, väkivalta ja varastelut voidaan kuitata tuolla ja ihmisellä ei ole mitään vastuuta omista tekosistaan.

Mutta alkoholisti voi hyvin raitistua, ja silloinhan alkoholimista ei ole mitään haittaa. Mutta jos esim. vuosia raittiina ollut alkoholisti aloittaa taas juomisen, niin juominen on vähintään yhtä pahaa kuin se oli ennen raitistumista, alkoholismi etenee myös raittiuden aikana, raittius ei siis mitenkään paranna alkoholismia.

Kun mä kuolin isän kuolemasta, niin niin järkytyin tosi paljon, mutta tunsin samalla helpotusta itseni ja isän takia. Se elämä oli kauheaa, sillä oli koko ajan kauhea morkkis ja tunsi itsensä hylkiöksi.



Alkoholistien lapset ovat tunnetusti itsekin vaarassa sairastua samaan, mutta osaavat kuitenkin sitä varoa ja vältellä tarkkaillen omia juomatapojaan. Mutta vähemmän tunnettua on, ettei riippuvuus tule välttämättä alkoholiin vaan se voi tulla mihin vain, ruokaan, liikuntaan, tupakkaan jne. Ihminen saa siis riippuvuusgeenin, ei alkoholismigeeniä.

dopamiini on aivojen välittäjäaine eikä mielihyvähormoni, joksi sitä tänään lukemassani ei-niin-tieteellisissä kokeessa kutsuttiin.



Mutta musiikinkuuntelu on turvallinen huume, vaikka siihen jäisikin koukkuun niin sillä ei ole haittavaikutuksia kuin korkeintaan kuulolle, jos käyttää nappikuulokkeita. Tästäkin on tutkittua tietoa.



Siksi käytänkin kuulokkeita enkä kuuntele aina volyymit kaakossa.



7

niin miten siitä voi parantua omalla päätöksellä? Parantuuko syöpä näin? Mua ärsyttää kun kaikki läheisten kyykyttäminen, väkivalta ja varastelut voidaan kuitata tuolla ja ihmisellä ei ole mitään vastuuta omista tekosistaan.

Mutta alkoholisti voi hyvin raitistua, ja silloinhan alkoholimista ei ole mitään haittaa. Mutta jos esim. vuosia raittiina ollut alkoholisti aloittaa taas juomisen, niin juominen on vähintään yhtä pahaa kuin se oli ennen raitistumista, alkoholismi etenee myös raittiuden aikana, raittius ei siis mitenkään paranna alkoholismia.

Alkoholismi ei etene, jos alkoholisti on toipunut eli raitistunut. Sen eteneminen jatkuu vain, jos juominen aloitetaan uudelleen. Valitettavasti tämä koskee myös ns. kohtuujuomista. Alkoholistille kohtuujuominen ei enää ole mahdollista.

Toipunut alkkis elää ihan normaalia elämää, jossa vain alkoholilla ei ole sijaa. Ei sitä tai sen puuttumista tarvitse sen kummemmin pohtia, eikä raittiina pysyminen edellytä myöskään kumppanin raitistumista.

t. toipunut alkoholisti

[/quote]

Alkoholismi ei etene, jos alkoholisti on toipunut eli raitistunut. Sen eteneminen jatkuu vain, jos juominen aloitetaan uudelleen.

[/quote]

myös raittiuden aikana, eli jos aloittaa juomisen pitkän raittiuden jälkeen, niin se ei jatku siitä, mihin se jäi ennen raittiutta, vaan se on heti paljon pahempaa. Omakohtaista kokemusta minulla ei asiasta ole, mutta kuulin tämän henkilöltä, jolla on omakohtaista kokemusta ja joka muutenkin asiasta tietää paljon. Mutta ehkäpä kyse ei ole mustavalkoisesta asiasta, vaan siitä, että joillakin voi käydä niin, toisilla ei.



Oli miten oli, kyse on kuitenkin sairaudesta.



t. raittiin alkoholistin puoliso (jolla itselläkin ollut alkoholin kanssa ongelmia, mutta onnistuin lopettamaan/vähentämään ennen kuin juominen meni alkoholistiseksi - mutta tästä syystä siis olen asiaan jonkun verran perehtynyt)

Alkoholismi ei etene, jos alkoholisti on toipunut eli raitistunut. Sen eteneminen jatkuu vain, jos juominen aloitetaan uudelleen.

myös raittiuden aikana, eli jos aloittaa juomisen pitkän raittiuden jälkeen, niin se ei jatku siitä, mihin se jäi ennen raittiutta, vaan se on heti paljon pahempaa. Omakohtaista kokemusta minulla ei asiasta ole, mutta kuulin tämän henkilöltä, jolla on omakohtaista kokemusta ja joka muutenkin asiasta tietää paljon. Mutta ehkäpä kyse ei ole mustavalkoisesta asiasta, vaan siitä, että joillakin voi käydä niin, toisilla ei. Oli miten oli, kyse on kuitenkin sairaudesta. t. raittiin alkoholistin puoliso (jolla itselläkin ollut alkoholin kanssa ongelmia, mutta onnistuin lopettamaan/vähentämään ennen kuin juominen meni alkoholistiseksi - mutta tästä syystä siis olen asiaan jonkun verran perehtynyt)

juopottelutapoja kun on monia. Itselläni oli pitkiäkin taukoja juomisessa, sitten kokeilin kohtuujuomista ja menikin muutaman kerran ihan hyvin. Mutta retkahdus aina lopulta tuli ja kyllä ne putket olivat kerta kerralta pahempia.

Lopulta päätös panna korkki kiinni lopullisesti oli pelkästään helpotus.

t. toipunut alkoholisti

Kun lopputulos on joka tapauksessa se, että alkoholisti tekee oman elämänsä lisäksi myös usean läheisen elämän vaikeaksi, on ihan sama onko kyseessä oma valinta vai sairaus.



Ei syöpä sairastuta muuta perhettä, eikä saa esimerkiksi äitiä hylkäämään lapsiaan vain hoitaakseen syöpäsairasta puolisoaan. Tai voi joskus niinkin käydä, mutta yleensä lapset ymmärtävät sen tilanteen helpommin kuin alkoholistia hyysäävän äitinsä.



Kyllä alkoholistit sen tietävät, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin juominen ja aina mahdollisuus hakeutua hoitoon. Monet heistä vielä väittävät, että kyllä voisivat olla juomatta, jos haluaisivat - mutta kun eivät halua! Mieluummin luopuvat perheestään, työstään ja kaikesta muusta elämästä kuin juomisesta.

Viinilasillinen silloin tällöin ei ole sitä.

aika moni huutaa kuinka on itse abso kun on lapsuudessä kokenut vanhemman alkoholismia. Ja tuomitsee jokaisen joka sitä käyttää.

hehän ovat automaattisesti kokeneet saman kuin hekin, jos äiti naukkailee vähän viiniä...

Jos ei ole tarpeeksi motivaatiota viinasta eroon pääsemiseen niin ei se kyllä onnistu. Mutta se ettei ole motivaatiota ei tarkoita etteikö haluaisi. Se on vähän sama kuin että harva haluaa olla lihava, mutta ei vain kertakaikkiaan saa laihdutettua. Ja mitä lihavampi/alkoholisoituneempi on, sitä vaikeammalta se tuntuukin.