Sitten, kun mä saan lapsia pakotan heidät johonkin RANKKAAN urheilulajiin

Miten olisi oman esimerkin kautta yhdessä tekeminen ja opettelu, sekä lapsen itsetunnon vahvistaminen niin että lapsi kokisi olevansa ihan riittävän hyvä itsenään?



Terveisin se äiti jonka poika pelaa lätkää ja tyttö voimistelee. Siellä on aika ikävä tosin olla se harrastamaan pakotettu ja heikoin lenkki:(

Olemme kultturelli perhe. Itse olen viulisti ja mieheni arkkitehti.



Laitoimme poikamme pelaamaan jääkiekkoa, koska huomasin kuinka se vahvisti heidän itsetuntoaan, se, että oppivat luistelemaan ja hallitsemana liikunnan kautta omaa kehoaan.

Arvot, joita nykyisin jääkiekko opetuksesessa noudatetaan, ovat mielestäni nykyisin myös erittäin hyviä. Esim. ketään ei kiusata ja kaikki pitää hyväksyä, puhumattakaan arvosta jonka mukaan jääkiekon tarkoituksena on, näin junnu tasolla ainakin, pitää vain hauskaa ja Iloita liikunnan antamasta hyvänolon tunteesta.



Lisäpisteitä jääkiekko saa minun mielestäni myös siitä, että lapseni oppivat työskentelemään tiimissä ja huomioimaan toisia. Taito mikä on erittäin tärkeää tulevaisuuden yhteiskunnassa.

Miten olisi oman esimerkin kautta yhdessä tekeminen ja opettelu, sekä lapsen itsetunnon vahvistaminen niin että lapsi kokisi olevansa ihan riittävän hyvä itsenään?

Terveisin se äiti jonka poika pelaa lätkää ja tyttö voimistelee. Siellä on aika ikävä tosin olla se harrastamaan pakotettu ja heikoin lenkki:(

Se heikoin lenkki kun voi parin vuoden päästä olla paras. Lapset kehittyvät niin eri tahtiin.

Minäkin unelmoin, että lapseni harastaisi yleisurheilua ja minä lapsen harkkojen aikan juoksisin pururadalla, ihanaa..

No ei. Kaksi viikkoa käytiin kentän laidalla itkemässä kun lapsi ei uskaltanut eikä halunnut mennä edes aloitusriviin muiden kanssa. Siihen jäi. Pari vuotta myöhemmin sain innostumaan jalkapallosta, mutta sekin oli huipputasoisen pitkällisen manipulaation tulosta.



Maanitella voit, et pakottaa.

mutta etkö nyt mieti asioita pikkuisen stereotypisesti: tyttö balettiin ja poika jääkiekkoon??



Jospa antaisit lapsen valita taipumuksensa mukaan sopivan urheilulajin? Itse olisin pienenä paljon mieluummin harrastanut jalkapalloa kuin käynyt tylsillä tanssitunneilla. Lisäksi tietysti viulunsoittoa, joka sopii tytöille, eikä kitaransoittoa, jota olisin oikeasti halunnut. Nuorena ja nyt aikuisena olen onneksi päässyt harrastamaan lajeja, joita haluan.

Ainakin toivottavasti. Vai oletko ap naiivi vai yksinkertainen? Vaiko molempia?

Olisin minäkin paljon onnellisempi, jos vanhempani olisivat minua tukeneet lapsena urheilussa.



Mutta ei, meillä soitettiin vain viulua, jonka soiton lopetin teini-iässä. Ja juurikin siitä, syystä, että minut oli pakotettu soittamaan viulua. Nyt minua harmittaa. Miksi lopetin? Jos olisin jatkanut, niin tiedä vaikka olisin saanut siitä ammatin. Olin nimittäin musikaalisesti todella lahjakas.



Minua harmittaa myöskin se, että en koskaan saanut harrastaa mitään urheilua. Uskon, että itsetuntoni olisi nyt paljon parempi, jos olisin sinut kehoni kanssa.



Kaikenkaikkiaan mielestäni lasten pitäisi saada harrastaa jotakin urheilulajia ja sitten vaikka sitä jotain muuta mitä vanhemmat haluaa. Sitten kun lapsi on tarpeeksi iso, niin hän voi miettiä mikä niistä lajeista on mieluisin ja jatkaa siinä sitten vakavemmin.



Mielestäni vanhempien vastuulla on antaa eväät liikuntaan ja vaikka johonkin muuhun. Liikunnallisen nuoren on niin paljon helpompi sitten aikuistua.

Olisin minäkin paljon onnellisempi, jos vanhempani olisivat minua tukeneet lapsena urheilussa.

Mutta ei, meillä soitettiin vain viulua, jonka soiton lopetin teini-iässä. Ja juurikin siitä, syystä, että minut oli pakotettu soittamaan viulua. Nyt minua harmittaa. Miksi lopetin? Jos olisin jatkanut, niin tiedä vaikka olisin saanut siitä ammatin. Olin nimittäin musikaalisesti todella lahjakas.

Minua harmittaa myöskin se, että en koskaan saanut harrastaa mitään urheilua. Uskon, että itsetuntoni olisi nyt paljon parempi, jos olisin sinut kehoni kanssa.

Kaikenkaikkiaan mielestäni lasten pitäisi saada harrastaa jotakin urheilulajia ja sitten vaikka sitä jotain muuta mitä vanhemmat haluaa. Sitten kun lapsi on tarpeeksi iso, niin hän voi miettiä mikä niistä lajeista on mieluisin ja jatkaa siinä sitten vakavemmin.

Mielestäni vanhempien vastuulla on antaa eväät liikuntaan ja vaikka johonkin muuhun. Liikunnallisen nuoren on niin paljon helpompi sitten aikuistua.

Ja minun mielestäni pakottamisessa ei ole mitään pahaa. Jotkut on vihaisia vanhemmilleen, jotka antoivat liian helposti lopettaa jonkin harrastuksen. Lapsilta pitää ja SAA myös vaatia.

Itse en ole ollut ikinä liikunnallinen, mutta todella taitava käsistäni.

Tein jo pienestä asti puutöitä isän kanssa ja äidiltä opin maalaamisen taidon.

Olen aina ollut ylpeä saavutuksistani ja itsetuntoni on hyvä, vaikka koskaan en ole mitään urheillut.

Molemmat lapsemme ovat myös hyviä kädentöissä, ovat taiteellisia ja sosiaalisia, toinen vetää seurakunnan nuorten iltoja ja toinen on mukana VPK:ssa.

Harrastaa saa sitä missä on hyvä ja mistä on kiinnostunut.

Sekö se sitten vahvistaa itsetuntoa kun ei pärjää jossain mutta vanhemmat pakottavat?

Itse laitan oman pojan pelaamaan golfia tai tennistä. Jos olisi rahaa investoida, niin pistäisin sen mikroauton rattiin ja sitä kautta formuloihin. Sitten PAKOTAN sen maksamaan minulle miljoonia tienesteistään. On vanhuus turvattu. Saan vain imeskellä sidukkaa päivät pitkät ja ostella kaikkea kivaa.

Pakottamatta tulee van löysiä selkärangatomia olmeja, jotka eivät kestä maailman kovia realiteetteja ja jäävät sosiaalitukien varassa eläviksi pummeiksi.

pakotan heidät kouluun! Minua ei pakotettu kouluun ja ja nyt olen säälittävä lähihoitaja joka viettää vapaa-aikansa valittaen elämän paskuutta nettiin.

Jos saan tytön hän menee joukkuevoimisteluun tai balettiin.

Siinä varmaan on itsetunto sadassa kun äiti pakottaa joukkuevoimisteluun/balettiin ja tyttö on joukkueen suurin ja paksuin. Eikä varmasti kiusata...

heti oletet että tyttö olisi läskimöykky? Ettet vain peilasi omia kokemuksiasi asiaan.

Miten olisi oman esimerkin kautta yhdessä tekeminen ja opettelu, sekä lapsen itsetunnon vahvistaminen niin että lapsi kokisi olevansa ihan riittävän hyvä itsenään? Terveisin se äiti jonka poika pelaa lätkää ja tyttö voimistelee. Siellä on aika ikävä tosin olla se harrastamaan pakotettu ja heikoin lenkki:(

Se heikoin lenkki kun voi parin vuoden päästä olla paras. Lapset kehittyvät niin eri tahtiin.

Harrastamaan pakotettu ei kehity ollenkaan. viimeistään murrosiässä lopettaa ja vihaa lajia sekä luultavasti myös vanhempiaan.

heti oletet että tyttö olisi läskimöykky? Ettet vain peilasi omia kokemuksiasi asiaan.

Jos on vaikka ihan normaalipainoinenkin mutta muita päätä pidempi, on isokokoinen. Voimistelussa ja baletissa oikeasti pärjätäkseen pitää olla kevytrakenteinen ja ketterä, varsinkin ensiksimainitussa liiasta pituudestakin on pelkkää haittaa.

Eli minä ainakin suosittelen lapselleni (+3 -käyrillä kasvava tyttö) jotain sellaista lajia, missä siitä koosta on hyötyä. Esim. koripallo tai lentopallo. Mulla (182cm) olis varmaan elinikäiset traumat, jos mut olis pakotettu johonkin voimisteluun...