Asumuserosta

Ollaan tässä jo toista kuukautta oltu miehen kanssa asumuserossa. Meillä on tässä takana tosi kipeä asia ja sanottiin sen myötä toisillemme kamalia asioita. Ei mitään pettämisiä.



Oon tässä ymmärtänyt että en voi elää ilman tuota miestä. Mua ahdistaa olla erossa ja mietin häntä ihan koko aika. Tavataan kyllä, muttei oikein keskustella. En tiedä miksi. Olen koittanut kysellä mieheltä koska hän tulisi takaisin kotiin mutten tahdo saada vastausta ja pelkään etten sitä saa.



Jos alan kyselemällä kyselemään pelkään että ajan hänet vielä enemmän pois.



Mä ihan oikeesti kohta pakahdun, musta tuntuu niin pahalta. Olen tästäkin sanonut miehelle. Hän vain sanoo että tämä tekee meille varmasti ihan hyvää ja osataan arvostaa asioita eri tavalla kuin ennen.. mutta koska tämä loppuu? En jaksa enää yksin.