Miten tuntemasi henkilö muuttui kun tuli uskoon?

Entinen naapurini tuli uskoon. Luulin että oli seonnut kun kämpässään huusi kiitos Jeesus ja itki ja nauroi samalla. Oli aikaisemmin sekakäyttäjä ja lopetti päihteet siihen.

Vierailija kirjoitti:

Entinen naapurini tuli uskoon. Luulin että oli seonnut kun kämpässään huusi kiitos Jeesus ja itki ja nauroi samalla. Oli aikaisemmin sekakäyttäjä ja lopetti päihteet siihen.

Olen huomannut, että entiset päihdeongelmaiset hurahtaa nimenomaan helluntailaisuuteen. Aikamoinen meno ja meininki sielläkin on kielilläpuhumisineen.

Ehkä jotain samoja fiiliksiä kuin kännipäissä riehuessa.

Tuttavani tuli uskoon ja jotenkin taantui.

Alkoi ajattelemaan näistä miehen palvelijana ts nainen on miehen kylkiluusta tehty, sokea usko luomisteoriaan, tuomitsevia seksuaalivähemmistöjen kohtaan.

Kaikki vastaukset vain ja ainoastaan Raamatusta, jota tulkitsee omien intressien perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani tuli uskoon ja jotenkin taantui.

Alkoi ajattelemaan näistä miehen palvelijana ts nainen on miehen kylkiluusta tehty, sokea usko luomisteoriaan, tuomitsevia seksuaalivähemmistöjen kohtaan.

Kaikki vastaukset vain ja ainoastaan Raamatusta, jota tulkitsee omien intressien perusteella.

Ihan oikein sulle vihvassulle...

Oli vaan puolituttu, mutta jotakin erilaista häneen tuli. Silmissä paloi sellainen kiihko tms. Sitä on vaikea selittää. 

Muuttui aika omahyväisen oloiseksi ja saarnaavaksi, kun katsoo olevansa "valittu".

Muistuttaa aina, miten rukoilee muiden puolesta, ja kehuu omaa tulevaisuuttaan taivaassa.

Se jäi päälle, ei palannut entiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Entinen naapurini tuli uskoon. Luulin että oli seonnut kun kämpässään huusi kiitos Jeesus ja itki ja nauroi samalla. Oli aikaisemmin sekakäyttäjä ja lopetti päihteet siihen.

🤣

Ette te ymmärrä, mikä valtava armo se on. Soisin jokaisen tuntevan sen Pyhän Hengen läsnäolon. Ei ole mitään hurahtamista, vaan ymmärrys siitä, että on pelastettu. Herra siunatkoon teitä ja olkoon teille armollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ette te ymmärrä, mikä valtava armo se on. Soisin jokaisen tuntevan sen Pyhän Hengen läsnäolon. Ei ole mitään hurahtamista, vaan ymmärrys siitä, että on pelastettu. Herra siunatkoon teitä ja olkoon teille armollinen. 

Onhan siis myös islaminuskoinen, ortodoksi ja buddhalainen pelastettuja?

Jostain syystä helluntaiuskovilla juutalaiset ovat arvosteluasteikon yläpäässä.

No hyi jotkut homot, vaikka olenkin ateisti. Ei tarvitse olla uskonnollinen että tajuaa sateenkaariväen olevan luonnotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen naapurini tuli uskoon. Luulin että oli seonnut kun kämpässään huusi kiitos Jeesus ja itki ja nauroi samalla. Oli aikaisemmin sekakäyttäjä ja lopetti päihteet siihen.

Olen huomannut, että entiset päihdeongelmaiset hurahtaa nimenomaan helluntailaisuuteen. Aikamoinen meno ja meininki sielläkin on kielilläpuhumisineen.

Ehkä jotain samoja fiiliksiä kuin kännipäissä riehuessa.

Onhan se nyt paljon parempi kuin narkkaaminen.

Mun mies tuli uskoon 20 vuotta sitten. Kyllä se ihan kaikkein pahin hurmoshenkisyys loppui ehkä parissa vuodessa, sellainen, missä tarve julistaa sanaa oli niin iso, että täytyi välillä mennä torille Jeesus pelastaa liiveissä, tai aktiivisesti evankelioida tuntemattomia. 

Mutta kyllä aika paljon on vieläkin kaikkea, mikä näin agnostikon mielestä on vähän raskasta joskus. Esim. tavallisten sattumien tulkitseminen Jumalan viesteiksi, joko negatiiviseen tai positiiviseen suuntaan. Joskus vakavakin säikähtäminen tällaisista. Ajoittain voimakas henkivaltojen pelko. Ajoittaiset kiihkorukouskaudet, jolloin pitää todella aikaisin aloittaa tunnin rukoussessio. Erilaisista proteetoista innostuminen ja maailmanlopun odottelu.

Törmäsin kadulla vanhaan opiskelukaveriini, jonka kanssa menin kahville vaihtamaan kuulumisia. Hän oli hurahtanut johonkin kristilliseen suuntaukseen, jossa tärkeänä elementtinä oli aikuiskaste, joka hänellä siis oli vasta edessä. Hänellä oli huolenaiheena se, mahtuisiko hän omaan kylpyammeeseensa kastettavaksi. Koska tiesin hänet huumorimieheksi, kysyin, miten tarkkaa tuon kasteen kanssa oli; oliko siis kaste pätevä, jos vaikka kastettavan polvi jäisi vedenpinnan yläpuolelle ja siis kuivaksi. Kaverilta ei irronnut yhtään huumoria, vaan hän loukkaantuneena selitti, että kastajat olivat kyllä riskejä miehiä, eikä tuollainen ollut mahdollista. "Mutta jos" ei tullut kysymykseenkään.

En ollut aiemmin nähnyt tutun ihmisen silmissä sitä kiilumista, josta hurahtaneiden kohdalla usein puhutaan. Tämän kaverini silmät kiiluivat joka kerta, kun hän selitti jotain kivaa leikkiä tai muuta toimintaa, joka hänen uudessa ryhmässään oli hänelle mieluista. Hänen pupillinsa eivät laajentuneet tai supistuneet, mutta muuten silmät olivat kuin päihdettä käyttäneellä. Vaikutti myös siltä, että hän ei ollut ajatuksineen ihan tasapainossa. Mielialassa oli kovasti nopeita ylä- ja alamäkiä. Hän olisi halunnut minut mukaansa seuraavaan kokoontumiseen, mutta minulle ei sopinut.

Vuosia myöhemmin törmäsin kaveriini uudelleen. Hän oli ollut pitkään ulkomailla töissä. Hyvin vaivautuneesti hän kertoi lähteneensä Suomesta karkuun entistä elämäänsä. Hänen silmänsä eivät enää palaneet päässä, eikä hän hymyillyt hurmahenkisesti, mutta jotain outoa hänessä yhä oli. Sittemmin en häntä ole nähnyt. Toivottavasti on löytänyt oman paikkansa ja rauhan.