Lue keskustelun säännöt.
Kiristystä itsemurhalla
27.10.2011 |
Tuttavan elämäntilanne on romahtanut hyvästä asemasta liki minimitoimeentuloon. Hän on jo pitkään laskeskellut rahojen riittävyyttää niin ja niin moneksi kuukaudeksi ja sitten lopettaa itsensä.
Tätä viestiä hän juttelee ystävilleen (jotka alkavat olla harvassa, kun keskittyy vain itseensä)ja myös sukulaisilleen. Kellään ei ole ylimääräistä rahaa hänelle lahjoittaa, mutta uhkailee hengellään, niin vaikea tilanne tuttaville.
Pitäisikö tässä ottaa lainaa ja lahjoittaa vai mitä tehdä?
Tällainen alkaa syödä jo omia voimia. Vai onko katkaistava välit ihmiseen, joka tavallaan käyttää hyväntahtoisuutta hyväksi?
Kommentit (12)
jotka uhkailee, harvoin niin tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan voisi olla hyvä idea.
ap
niin käske varaamaan aika talousneuvojalle, sellainen on varmaan suuressa osassa kuntia, ellei kaikissa.
Samoin, ostelee, mitä huvittaa, vaikka kaapit täynnä vaatteita, joita ei käytä. Saa kai jotain iloa shoppailusta.
Ei halua luopua mistään (kallis asunto), vaan odottaa yhteiskunnan ja suvun apua.
Vaikka oli itse aiemmin hyvässä tilanteessa, ei ojentanut auttavaa kättä tai vaikkapa synttärilahjoja kellekään.
Omasta mielestään ei ole masentunut, vaikka ammattilaisten mielestä on. Ehkä auttaisi, jos myöntäisi tilanteensa, niin pääsisi korjaantumaan. Mutta tuohan se vaikeus onkin; joutuisi lopettamaan lähiympäristön pompottelun itsensä hyväksi.
sille voisi sanoa, että hakee apua esim. terveyskeskuspsykologilta. Rahalla ei tuollaiset asiat ratkea ja ilmeisesti ystävien ja selvästi sukulaisten henkinen henkinen tuki ei riitä, jos tuota on jatkunut jo pitkään.
lahjoittaminen tietenkään pitkäksi aikaa auta, joten ei mitään lainoja tietenkään. Tietty pieni lahja, avustus silloin tällöin, esim. vaatteita tms, ei haittaakaan.
Moni meistä joutuu tulemaan toimeen minimitoimeentulolla, ja jos ei pysty, sitten tehdään omat ratkaisut.
Hänet voisi ystävällisesti ohjata hoitoon, mutta hänen elämästään te ette ole vastuussa.
t. minimieläkkeellä, joka itsekin on miettinyt välillä "omaa ratkaisua", ja jonka läheisiä on sellaisen tehnytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tietenkään, mutta ehkä joku taho voisi kuitenkin opastaa näkemään muita vaihtoehtoja. On jotenkin itsekeskeinen ja luulee olevansa ainoa, jolla asiat huonosti. Siksi minäkin alan väsyä, kaverina, kun vatvoo vain omia harmejaan, eikä ota mitään neuvoja vastaan.
ap
sille voisi sanoa, että hakee apua esim. terveyskeskuspsykologilta. Rahalla ei tuollaiset asiat ratkea ja ilmeisesti ystävien ja selvästi sukulaisten henkinen henkinen tuki ei riitä, jos tuota on jatkunut jo pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on toullainen sisar. Sekoilee täysin rahan kanssa ja keskittyy siihen rahaan - eikä näe esimerkiksi sitä, että oma ostoskäyttäytyminen ei ole tervettä, vaan luulee, että kaikki muut hassaavat vielä enemmän.
Uhkailee itsemurhalla, jos en anna rahaa. No eipä ole itseään 20 vuoteen tappanut, vaikka kuinka uhkailee - ja sekoilee rahan kanssa.
Hoitoon ei suostu, koska väittää että raha on ongelma, vaikkei se oikeasti edes sitä ole.
niin käske varaamaan aika talousneuvojalle, sellainen on varmaan suuressa osassa kuntia, ellei kaikissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaiseen pidä alistua.
Akuutissa uhkaustilanteessa voi tietysti koettaa soittaa vaikka psykiatria pkl:n päivystykseen, ja kysyä mitä voi tehdä. En kyllä ole varma lähettävätkö ambulanssia hakemaan arvioon ihan helpolla. Mutta yrittänyttä ei laiteta.
Oppii se ainakin olemaan uhkailematta läheisiään.
Kuulostaa varmaan julmalta, mutta syyllisyyden vierittäminen tuollaisesta ratkaisusta toisen harteille on törkeää.
Ihminen voi tietysti pyytää sitä apua hoitoon hakeutumisessa tuolla tavalla, mutta jollei se apu kelpaa, pitäkööt sitten suunnitelmansa omana tietonaan.
t.3
Se on yhä ansiosidonnaiselle, eli tuskailee sitä kun tipahtaa minimiin, jos ei saa töitä ennen sitä. Eli ei ole vielä tipahtanut ja jo itsaria hautoo, että hän kyllä mieluummin tappaisi itsensä, kuin kituuttaisi.
Näin työttömänä, miehen palkalla asuntolainaa lyhentevänä, kolmen lapsen äitinä ei vaan jaksa tollasta tukea, vaikka aluksi yritin. Saa enemmän ansiosidonnaista kuin mun mies palkkaa ja meitä on sentään 5!
Ellei ammattilaistenkaan tarjoama apu vie eteen päin, niin miten sitten ystävien? Ellei itse yritä, tilanne on huono.