Anoppi soitti ja ilmoitti kylmästi että

No ei soittanut, mutta lukeaa hyvä kirjoitus lihavuudesta.



Vuonna 2002 amerikkalainen yhteiskuntatieteilijä J. Eric Oliver aloitti suuren urakan.



Hän oli huomannut, kuinka uutisissa ja tutkimus­raporteissa yhä uudelleen kerrottiin, että lihavuuden tuomat ongelmat vaarantavat koko terveydenhuolto­järjestelmän. Oliver päätti tutkia, miten Yhdysvaltojen terveyspolitiikan tulisi tähän vastata. Hän perehtyi laajalti lihavuudesta tehtyihin lääketieteellisiin ja yhteiskunnallisiin tutkimuksiin.



Silloin hänelle tuli pulma. Iso pulma.



Mitä enemmän raportteja luin ja mitä useampia asiantuntijoita ­haastattelin, sitä paremmin tajusin, että perusoletuksessani oli jotakin vikaa. Suurin osa lihavuuteen liittyvistä väitteistä perustui todisteisiin, jotka olivat hyvin hataralla pohjalla.



Tilastoista selvisi, että useimmat väitteistä, joiden mukaan lihavuus aiheuttaa useita sairauksia ja lihavuus on syy tuhansiin kuoleman­tapauksiin, eivät yksinkertaisesti pitäneet paikkaansa. Silti näitä ­pseudotietoja johdonmukaisesti levitettiin tosiseikkoina.



Näin Oliver kirjoittaa viime vuonna julkaistussa kirjassaan Fat politics, jonka nimen voi suomentaa Läskin politiikaksi. Kirja kumoaa perusteellisesti nykykäsitykset lihavuuden vaikutuksista. Oliverin mukaan läski ei ole lainkaan sellainen vaara, jollaisena se esitetään.



Käytyään läpi valtavan määrän tutkimuksia Eric Oliver löysi vain kaksi sairautta, joihin kehon liiallinen rasva on itsessään osoitettu syypääksi: kihti, jota ilmenee suurta ylipainoa kannattelevissa nivelissä, ja kohtusyöpä, jota ilmenee ylipainoisilla naisilla, koska heidän kehonsa tuottaa paljon estrogeenihormonia.