Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän kaikki epäreiluus ja huono kohtelu on alkanut vaikuttaa minuun
En pääse irti niistä tunteista. Työpaikkakiusaaminen erään paskiaisen taholta, huono kohtelu työpaikalla, ongelmia perheen kanssa. Mitä vanhemmaksi tulen, niin sen vaikeampi minun on unohtaa kokemani vääryydet, vaikka ne olisivat tapahtuneet 15 vuotta sitten. Psykologin paikka? Vai joku muu mielenterveyden häiriö? Joku muu kärsii samoista tunteista?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuttua. Lisäksi sietokyky oikeastaan yhtään mihinkään on jotain olemattoman ja pyöreän nollan välissä ja olen tosi usein aivan täynnä raivoa.
Mulla sama. Nuorempana myös annoin kohdella itseäni huonosti, koska en uskaltanut vastustaa pahinta miespuolista työpaikkakiusaajaani. Nyt olen täynnä raivoa, kun ajattelenkin häntä ja mitä olisi pitänyt tehdä ja sanoa, sekä puolustaa itseäni. Ap
Olen tyytyväinen kun en kostanut koulukiusaajilleni. Karma kosti puolestani luonnolisesti. Alue, jossa asuimme näivettyy kun sinne jäi kiusaajaporukat ja addiktit. Asuntojen hinnat on siellä romahtaneet ja ne kiusaajat, jotka jäi sinne töihin meinaa menettää työpaikkansa kun se koulu, jossa kiusattiin uhataan lakkauttaa. Olen onnellinen. vielä yrittävät huudella miten katkeria kiusatut ovat, mutta taidan saada itse ne parhaat ja viimeiset naurut. Yritä keskittyä itseesi enemmän äläkä heihin. Keksi jotakin uutta, käy läpi vaikeat tunteet. Ei niitä pakoonkaan pääse. Olen niin empaattinen, että ensin säälin heitä, mutta huomasin, että säälini ja empatiani vain pahensi omaa oloani ja kun annoin itselleni luvan nauttia siitä että kärsivät ansiattua syy seuraus suhdetta siellä lähiöperällä niin voin nauttia tästä.
Olen myös huomannut, ettei minun tunteeni ole yhtä tärkeät kuin toisten, jostain kumman syystä. Kun yritän kertoa jollekin, niin aina sanotaan näitä kliseitä eli yritä kestää, muillakin on ollut vaikeaa jne. Toiset taas saavat empatiaa, apua, heistä ollaan huolissaan. Minun pitää vain "purra hammasta ja kestää".
Joo, tuttua. Lisäksi sietokyky oikeastaan yhtään mihinkään on jotain olemattoman ja pyöreän nollan välissä ja olen tosi usein aivan täynnä raivoa.