Sinä joka olet kokenut sydäninfarktin!

53-vuotias olin, kun sain kerralla kaksi slaagia. Uskon, että henkiset syyt olivat ratkaisevia: nuoruudesta asti on ollut stressiä, yksinäisyyttä ja masennusta. Sydän vaurioitui pysyvästi mutta muuten olen toipunut hyvin.

M56 

Minua sivusta kiinnostaisi myös ns ennakoivat oireet ja mahdolliset diagnoosit? (Anteeksi ap että rynnin ketjuusi 😅)

Up!

Vierailija kirjoitti:

Minua sivusta kiinnostaisi myös ns ennakoivat oireet ja mahdolliset diagnoosit? (Anteeksi ap että rynnin ketjuusi 😅)

 

 

Hanki tietoja sepelvaltimotaudin oireista: ne ennakoivat tulevaa kohtausta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua sivusta kiinnostaisi myös ns ennakoivat oireet ja mahdolliset diagnoosit? (Anteeksi ap että rynnin ketjuusi 😅)

 

 

Hanki tietoja sepelvaltimotaudin oireista: ne ennakoivat tulevaa kohtausta. 

 

Jos ihminen pyytää kokemuksia, se hänelle sallittakoon. Kaikilla meillä on google ja AI käytössä; se ei korvaa ihmisen omaa todistusta. Kiitos sinulle 53-vuotias joka jaoit kokemuksesi!

Ap

58 vuotiaana, suht lievä sydäri joka ei jättänyt vaurioita sydänlihakseen. Elintavoista johtunut, mm kolesterolit koholla, etenkin ldl, ja lekuri oli kyllä suositellut kolesterolilääkityksen aloittamista, mutta viittasin kintaalla noille lääkkeille. Pallolaajennus meni hyvin eikä ollut mitenkään traumaattinen kokemus. Aloitin sitten Rosuvastatiinin käytön ja lääkevaste oli kohdallani hyvä ja ldl on sen jälkeen ollut tasoilla 1.1 - 1.3. 

Up!

2004 45-vuotiaana sain lievän kohtauksen, minkä jälkeen tehtiin pallolaajennus. Suurin syyllinen luultavasti sukurasite. Isän suvussa kaikki kuolleet sydänkohtaukseen 45-60 vuotiaina. Minulla oli kolesteroli silloin noin 6. Siitä lähtien on ollut kolesterolilääkitys ja kolesteroli on pysynyt alle kolmen. Toipuminen meni hyvin ja sydänongelmia ei ole tähän päivään mennessä ollut uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Minua sivusta kiinnostaisi myös ns ennakoivat oireet ja mahdolliset diagnoosit? (Anteeksi ap että rynnin ketjuusi 😅)

Minulla ainoa oire oli ahdistava tunne keskellä rintakehää rasituksessa.

Onko kellään oireillut närästyksenä?

Miesystäväni sai kohtauksen, oli ollut juurikin närästyksen tunnetta säännöllisen epäsäännöllisesti, tiedä sitten oliko joskus sydänoiretta jota vain luuli närästykseksi. Oli verenpainetta ja kolesterolia, mutta molempiin lääkitys, joten ei sillä lailla osannut kohtausta pelätä. Myöhemmin on sadatellut, että olisi pitänyt osata ajatella paremmin, kun suvussa kuitenkin ollut kaikenlaista. Eleli siis aika huolettomasti lääkityksen turvin ja mm. söi suolaa varmasti liikaa.

Infarktin ja pallolaajennuksen jälkeen on viilannut ruokavaliotaan todella järkeväksi - arkiruokailu fiksua, välillä toki voi siitä vähän joustaa, esim. juhlapäivinä. Urheilee, mutta niin teki aiemminkin. Syö lääkkeensä ja suhtautuu kaikin puolin fiksusti minusta, mistä olen helpottunut. Ei maalaile piruja seinille jatkuvasti, mutta pitää riskit mielessä. Luojan kiitos 1) toipui hyvin infarktista ja 2) on muuttanut elintapojaan. <3

Miksi kukaan ei kerro itse kohtauksesta mitään? AP kyselee oireista ja kokemuksista, niin jengi heittelee tänne vaan ikiä.

Millainen kohtaus, menitkö tajuttomaksi, pysyikö taju, olitko töissä, mistä tajusit että nyt on kohtaus?

Vähän epäilyttää, monet stoorit.

Olen nro 11 joka kertoi miesystävästään. Hän pysyi tajuissaan, luojan kiitos, sillä oli itsekseen. Sai soitettua itse hätänumeroon. Tuntemuksina oli ollut kuin todella vahva närästys ja samalla oudompi. Oli ollut kerta kaikkisen vaikea olla. Tajusi, että jokin pielessä ja pahasti. Muistaakseni myös hikoili, tärisi, ym. mutta tätä en nyt satavarmasti muista. 

Vierailija kirjoitti:

Miesystäväni sai kohtauksen, oli ollut juurikin närästyksen tunnetta säännöllisen epäsäännöllisesti, tiedä sitten oliko joskus sydänoiretta jota vain luuli närästykseksi. Oli verenpainetta ja kolesterolia, mutta molempiin lääkitys, joten ei sillä lailla osannut kohtausta pelätä. Myöhemmin on sadatellut, että olisi pitänyt osata ajatella paremmin, kun suvussa kuitenkin ollut kaikenlaista. Eleli siis aika huolettomasti lääkityksen turvin ja mm. söi suolaa varmasti liikaa.

Infarktin ja pallolaajennuksen jälkeen on viilannut ruokavaliotaan todella järkeväksi - arkiruokailu fiksua, välillä toki voi siitä vähän joustaa, esim. juhlapäivinä. Urheilee, mutta niin teki aiemminkin. Syö lääkkeensä ja suhtautuu kaikin puolin fiksusti minusta, mistä olen helpottunut. Ei maalaile piruja seinille jatkuvasti, mutta pitää riskit mielessä. Luojan kiitos 1) toipui hyvin infarktista ja 2) on muuttanut elintapojaan. <3

Minä en muuttanut elintapojani ollenkaan. Ainoa ero on kolesterolilääkkeet. Rasvaa ja sokeria menee edelleen samat määrät kuin ennen pallolaajennusta 21 vuotta sitten. Liikkunut olen aina kohtalaisen paljon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei kerro itse kohtauksesta mitään? AP kyselee oireista ja kokemuksista, niin jengi heittelee tänne vaan ikiä.

Millainen kohtaus, menitkö tajuttomaksi, pysyikö taju, olitko töissä, mistä tajusit että nyt on kohtaus?

Vähän epäilyttää, monet stoorit.

Kuten tuolla aiemmin totesin, niin ainoa oire oli ahdistunut tunne keskellä rintakehää rasituksessa. Oiretta ehti olla parin viikon ajan töissä ja vapaa-ajalla. En mennyt tajuttomaksi. Lopulta hakeuduin terveyskeskukseen, jossa todettiin, että jotain oli sydämessä tapahtunut. Siitä eteenpäin kaikki edistys asian suhteen muuttui niin hitaaksi, että hakeuduin yksityiselle muutaman päivän sisällä. Sieltä passitettiin saman tien yliopistolliseen sairaalaan ja pallolaajennukseen.