Hoitajien kiinnostus diagnosoida muita
Myöntääkö moni hieman yksinkertaisesti kieroon kasvanut hoitaja tätä että ala kiinnostaa tasan sen takia että pääsee vaikuttamaan muiden elämiin ja jopa diagnooseihin. Että etenkin ne mielenterveys puolen jutut on niitä erityisen jän-niä juttuja joita olis kiva päästä asettaan muille...?
Onko äly vai kasvatuksen puute syynä, vai omat mt-ongelmat että erityisesti sellainen kiinnostaa.
Kommentit (2)
Sitä sopii miettiä. Vedit tuossa vähän mutkia suoriksi mutta kyllä hoitajista on paljon heitä jotka muutaman kirjan luettuaan oyrkivöt etsimään mielenterveyden heikkouksia muista etenkin jos kemiat ei kohtaa. Riippunee millainen kanssakäymistilanne ollut ja mikä osasto onko mahdollista motiivia. Kaikissa laitoksissa joissa on hoidettavana erityisen haavoittuvassa asemassa olevia elikkä sairaita tai muuten huonokuntoisia sadisti voi nostaa päätään, ja osa tuista on osaamattomuuttakin.
Useimmilla aloilla joissa vaaditaan korkeatasoista tietämystä alakohtainen kehittyminen on suotavaa,mutta hoitaja joka ei yllä toimensa tai älykkyydessä osalta tuohon ja on itsekin ylemmän tahon vahvassa määräysvallassa, voi helposti toimia kurjasti heikompiaan eli potilaita kohtaan lievittääkseen jotain sisäistä tuskaansa tai lisätäkseen pätevyyden ja pystyvyyden tunnetta. Tai lievittääkseen pahaa oloaan jota ei voi muuten lääkitä ja suoraan sanottuna osa on täysin alalle sopimattomia. Tämän vuoksi jo lähihoitajakoulutuksessa pyritään kohtaamaan opiskelemaan hakija siten että mahdolliset ulkoiset vaikuttimet päästä alalle tulevat selviksi. Jos esimerkiksi hakijalla on jo tiedossa että haluaa toimia nimenomaan psykiatristen potilaiden kanssa voidaan jatkokysymyksillä selvittää miksi tai millaisia ominaisuuksia siellä mielestäsi tarvitaan. Psyykkistä terveyttä ja mielensisäistä ajattelua kysytään myös näyttämällä kuvia mitä niistä tulee mieleen. Onhan se totta jos nimeää kuvista tulevan mieleen piruja tai munasarjoja, se psyykkinen maailma ehkä kaipaa hieman tarkastelua vielä.
Nuorissa on paljon niitä,jotka etukäteen ovat kovasti menossa jollekin sektorille, jossa nimenomaan itsessä on isoja puutteita.
Osaavan ja terveellä tavalla ihmisen tuntomerkki on itsereflektion käyttö, ei aina muiden yläpuolelle pyrkiminen ja niiden mielensisäistenn mörköjen transferointi muihin.
No en kyllä voi sanoa noinkaan. Olen hoitajana niin lopen uupunut ihmisiin ja heidän sairauksiinsa ettei voisi vähempää kiinnostaa vapaa-ajalla muitten voinnit ja diagnoosit. Tai mikää muukaan terveyteen liittyvä tai oikeastaan edes ihmisten kanssa ajan viettäminen. Pari yltiöuteliasta hoitajaa olen tavannut toki, mutta onneksi vähemmistö.