Kirous vai siunaus? Meitä on 6 sukupolvessa.
95v, 79v, 61v, 44v, 26v (minä) ja 8v (esikoiseni).
Kaikki olemme siis saaneet esikoisen nuorena.
Kukaan meistä ei kadu asiaa tai sääli itseään.
Kommentit (7)
En tajunnut ap n pointtia.. Kivat teille, paljon vanhuksia elossa ainakin.
Ja mun vanhemmat 30-luvulla. Ja kaikki jo kuolleet.
Meitä ei siis ole kuin kaksi sukupolvea. Miehen vanhemmat on viellä elossa.
Ovat molemmat johtotehtävissä. Minulla on ammattitutkinto suoritettuna. ap
että nykyisellä vanhustenhoidolla ei ole mikään siunaus elää hyvin vanhaksi.
Se missä iässä ihminen lapsensa tekee on hänen oma asiansa.
Minunkin suvussa on lapset tehty nuorena. Se tarkoittaa, ettei koulutusta ole kovinkaan paljon (ammattikoulu jos sitäkään) mutta myös sitä, että opiskelua, koulutusta, lukemista ja tiedon hakemista saamista oppia ja oppimista ei ole arvostettu.
Opiskelua ja pitkälle opiskelua on halveksittu "ei ne mitään elämästä tiedä, kirjasta lukevat miten pitää elää" ja "ne on helpolla kaiken saanut.."
Myös omistamista: osake, omakotitalo, on halveksittu, koska ei ole itsellä ollut varaa ostaa omaa taloa tai pankki ei ole antanut pienituloiselle suurperheelliselle lainaa. Ja tulot on pienet, koska ei ole pystytty keräämään alkupääomaa koska ne lapset on tehty heti täysi-ikäisyyden kynnyksellä.
Omat lapseni ovat onneksi katkaisemassa tätä kouluttamattomuuden "kierrettä". Ovat 23 ja 26 v, ei lapsia, opinnot kesken.
Meitä on vain kolme sukupolvea, isovanhemmat 70+, me vanhemmat n. 40 ja lapset +/-10 v..
Kiinnostaa tietää onko teidän suvussa panostettu opiskeluun? Kuinka pitkälle on kouluttauduttu? Pienten lasten kanssa se on melko vaativaa ja voi siksi jäädä tekemättä.