Me ollaan kuulemma huonoja vanhempia kun asutaan kaupungissa

Vieressä on suuri perhepuisto, lenkkeilyrata, metsää, satama, lähellä myös ankkalampi, jossa voi käydä syöttämässä sorsia, kirjasto, uimaranta... Elämä kaupungissa on ihanaa :)

toisaalta moni meidän kaveri asuu isomman kaupungin naapurissa postimerkin kokoisella tontialla omakotitalossa. Lasten harrastuksiin pitää kustata autolla, kun ei julkinen liikenne toimi ja pyörälläkin tulee liian pitkä matka. Kas kun meidän lapset pääsevät kulkemaan omatoimisesti bussilla harrastuksiinsa =)

älä välitä

ja kaupunkilaisia, joiden elämässä ei ole muuta kuin koti-päiväkoti-lähipuisto ja k-kauppa. Ei mitään muuta.



Hyvä vanhemmuus/lapsuus ei ole asuinpaikasta kiinni. Omakotitalossa elämä voi olla ihan yhtä hyvää/huonoa kuin kerrostalossa.



En itekään ymmärrä maalle/ok-taloon muuttamis asennetta lasten syntyessä.

maalla ei ole lapsille mitään tekemistä. Ei harrastuksia, ei kavereita. pihallekaan ei uskalla päästää pyöräilemään, kun ei ole katuvaloja. Luistelemaan ei pääse, kun jää on 15 km päässä koululla. Joo, voishan sitä hiihtää kotipihaa ympäri otsalamppu päässä. Esim yläastelaiselle ei varmaan muuta tekemistä kuin pleikkarin hakkaaminen.



Asumme kaupungissa kerrostalossa. Pikkulapsille riittää seuraa omassa pihassa, tai sitten mennään kilsan päähän kaupungin leikkipuistoon laulutuokioon ja askartelemaan ohjaajien opastuksella. Koululainen kulkee itse harrastuksiin, niitä on laidasta laitaan. Tosi hyvät koulut kiven heiton päässä, ei tarvii bussissa körötellä puolta päivää.



jne, en tajua kuinka joku lapsellinen ihminen voi asua maalla? Ajattelisi edes lapsiaan, vaikka itse olisikin erakko.

Asutaan keskustassa, lähellä kaikkea. On se niin huono kasvuympäristö, muuttakaa maalle... on lähipiirin viesti.



Me ei muuteta, en halua sitä pimeyttä, susia, karhuja, kaverittomuutta lapselle yms. Maalla ei ole kunnon kouluja eikä monipuolisia harrastusmahdollisuuksia. Haluan antaa lapselle parempaa.