Lapsen asiat eivät kiinnosta, voiko näin sanoa?

Muistan aina, kun lapset olivat pieniä ja minun (äidin) mielestä heidän kanssaan piti hiihtää, käydä lastenleffassa, uimassa, jätskillä jne. Mie  (isä) sanoi, että häntä ei kiinnosta, koska ko. aktiviteetti oli tylsää. Eli esim. mies meni hiihtämään kovaa yksin ja minä hiihdin lasten kanssa.

Ajattelin tuolloin, että olivathan ne lasten hommat sinänsä tylsiä, mutta lasten kanssa yhdessä olo,  asioiden opettelu ja heidän ilonsa  näkeminen oli suunnilleen parasta mitä elämässä voi olla.

Nyt kyllä kummastuttaa, kun lapset ovat jo nuoria aikuisia ja isää ei vieläkään kiinnosta heidän asiansa ja kiinnostuksenkohteensa. Miten ihmeessä voi noin sanoa? On kuitenkin varmaan monen silmiin "hyvä isä". Voiko äiti sanoa, että lapsen asiat eivät vaan kiinnosta?