Yhteiset haaveet. Kun toisen mielu muuttuu

Olemme mieheni kanssa haaveilleet jo pitkään omakotitaloon muuttamisesta, mutta minä en enää haaveile.



Asuin puoli vuotta omakotitalossa ja se oli itse asiassa paljon rasittavempaa kuin kerrostalossa asuminen.

Asuin tosin isossa omakotitalossa, joten siivottavaa enemmän, mutta se pihan hoitokaan ei ollut mieleen, vaikka pieni piha olikin.



Naapureiden meteli myöskin ärsytti ja koiramme häiriintyi siitä naapurin pihalla ramppaamisesta, niin ettei enää osannut olla hiljaa sisälläkään.



Asun taas kerrostalossa. Hassua kyllä, mutta täällä saa olla rauhassa vaikka naapureita asuu seinien takana, ylä ja alakerrassa. Koirakaan ei rappukäytävän äänistä häiriinny. Pihaa ei tarvitse hoitaa kesällä, eikä talvella.



Sekään ei ole ratkaisu että muuttaisi johonkin korpeen kauas naapureista. Tykään että palvelut ovat lähellä ja tykkään myös että on ihmisiä ympärillä, vaikka välillä sitä omaa rauhaa kaipaankin.

Mieheni ei ollut mielissään kun kysyin että pystyisikö hän elämään omakotitalossa jos joutuisi kesäisin leikkaamaan nurmikon ja talvisin kolaamaan lumet.



Minä kun en tykkää kotitöistä, vaikka teen ne silti. Omakotitalossa asuminen teettäisi vain lisätöitä ja nämä kodin sisäiset työt saavat riittää minulle.

Siivojaa ym työntekijää en halua palkata, joten silläkään ei tätä ongelmaa voi ratkaista.



Mitähän tässä käy? Tyytyykö mieheni asumaan kerrostalossa, vai tuleeko tästä ero?

Minä voisin siis ehkä muuttaa omakotitaloon, mutta sillä ehdolla että mies hoitaisi ne "ylimääräiset" työt ja mieheni mielestä minun pitäisi osallistua myös pihan hoitoon.



En osallistu, koska nyttenkin teen enemmän kotitöitä kun mies.