Miksi vedän puoleeni avautujia?
Huomaan kerta toisensa jälkeen löytäväni itseni keskustelusta, jossa kuuntelen tuntitolkulla toisen elämäntarinaa tai yksinpuhelua toisen erinomaisuudesta ja erinomaisesta elämästä. En siis ole pahoillani toisten menestyksestä, mutta on alkanut mietityttämään se, että olen jatkuvasti ikäänkuin sivuhahmo jolle vuodatetaan kaikki mahdollinen ja haetaan kehuja ja myötätuntoa yksipuolisesti.
Kertokaa rehellisesti mikä minussa silloin on vikana? Olen tosi ymmärtäväinen ja myötätuntoinen ihminen, joten en osaa enkä halua olla välinpitämätön, tietenkään. On vaan alkanut tuntumaan, että olen toistuvasti altavastaajana. Minun asiat noteerataan lyhyesti ja saatetaan kuitata jollain pienentävällä kommentilla/neuvolla. Olenkin kyllä jo pitkään ollut yksinkertaisesti puhumatta mitään omista asioistani, tai kerron ne vain pintapuolisesti.
Haluaisin saada itseeni jonkin sellaisen energian, ettei minua koettaisi ihan vain dumppaus- ja pönkitysalustana
Kommentit (10)
Sama, paitsi minulle avautujat ovat lähes aina miehiä, usein itseäni nuorempia. Itse nainen.
Haluavat useimmiten kertoa äideistään. Jotenkin hämmentävää. Usein myös jotenkin hoivan tarpeisia, kaipaavat neuvoja ja tuppautuvat usein fyysisestikin hyvin lähelle.
Koska olet hyvä kuuntelemaan niin sinulle avaudutaan.
Hyvälle kuuntelijalle avaudutaan. Muista kuitenkin omat rajasi. Jokaisen huolia ei voi ottaa kannettavakseen.
Itse paasaan yksinäisyyttäni vaikeuksistani vähän kenelle sattuu😅 Mieluisimpana vastauksena kuulisin toisen vaikeuksia, mutta harvoin ne kertovat omistaan vaikka itse kertoisin? :(
Pätemisavautumista en harrasta, mutta pätijäavautujia tulee minullekin jonkin verran pätemään, heille en pahemmin jaksa vastailla.
En tiedä itsekään, missä on vika. Näistä pätijäavautujista tulee mieleen, yrittävätkö iskeä. Ei toimi ainakaan minuun, pelkästään ärsyttävää.
No en tiedä, mikä sinussa AP on vialla, mutta nämä avautujat ovat usein rajattomia ihmisiä ja heillä voi olla persoonallisuushäriön piirteitä, jos ei kokonaista persoonallisuushäiriötä.
Olet hyvä kuuntelemaan ihmisiä. Olin itsekin sellainen. Nykyään, jos joku alkaa tuntitolkulla kertoilemaan, lähden pois. jonkun tekosyyn varjolla.
Minulle sattui kuule kaupassa eilen tosi hassu juttu, kun menin ostamaan perunoita ja vihanneksia ja leipää ja kassalla sitten huomasinkin että no voihan, ei oo lompakkoa mukana. Ni ei siinä sitten mitään, kysyin että saanko jättää ostokset siihen syrjemmällä kun käyn kotoota hakemassa lompsan. No kassa sanoi että se käy. Menin kotiin ja etsin oikein urakalla että missähän se lompakko mahtaa olla. Noh ei löytynyt. Pelästyin että onkohan se sitten pudonnut matkalla. Eiku etsimään. Ei löytynyt. Palasin kauppaan tarkoituksenani viedä ne kassalla odottavast tavarat pois kun hoksasin että ai hitsi, takissanihan on povitasku. Noh siellä se lompakko sitten olikin ja pystyin maksamaan ostokseni.
Jätät sen ihmisen puhumaan yksikseen ja lähdet. Ei tarvitse kovin monta kertaa tehdä, kun tehoaa.