Puhuimme avovaimon kanssa kolmesta lapsesta, mutta nyt yhden jälkeen hän onkin vetänyt liinat kiinni lisälapsien suhteen...Petetty olo, ero?
Olen 39 ja avovaimo 33, ja olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Lapsi on nyt 2,5-vuotias, ja avovaimo on yllättäen muuttanut kantansa lisälapsien suhteen. Olo on kamalan petetty, koska haaveenani on aina ollut vähintään 3 lasta. Olen ollut osallistuva isä, ja hoitanut nykyistä lastamme jopa enemmän kuin avovaimoni, mutta silti hän sanoo että vain jaksa eikä halua lisää lapsia. Haluaa enemmän vapautta....
Onko tässä muuta vaihtoehtoa kuin ero, jos avovaimoni ei muuta kantaansa? Katkeroidunko jos jään tähän? Ehtisin vielä löytää naisen jonka kanssa tehdä lisää lapsia. En toki nykyistä lastani hylkäisi, vaan haluaisin yhteishuoltajuuden.
Kommentit (14)
Ero tietysti ja tarjoat olemaan lapsen lähivanhempi ja äidille joka toinen viikonloppu. Sitten saa vapautta. Toki voi tulla vuoroviikko-kompromissi, jos naiselle riittää joka toinen viikko "vapautta". Sitten katselet mukavat naisen ja teet heti selväksi että vähintään kaksi lasta lisää. Karsiintuu onnenonkijat pois.
No onpas taas trolli. 39v mies, joka on vasta 37v ikäluokassa alkanut mukamas lapsia tekemään ja vielä toivoo kolmea lasta?
Et sinä ole päässyt edes opettelemaan lasten tekoa, incelli.
Sinä olet sika joka pitää jättää kun et ymmärrä sitä että sinun haluilla ja toiveilla ei ole mitään merkitystä kun kaiken pitää aina mennä naisen halujen ja toiveiden mukaan. Sinun tehtävä miehen on ainoastaan pitää turpasi kiinni ja toteuttaa naisen tahtoa ja sinun oitää muutenkin aina tehdä kaikki mitä nainen vaatii. Sinä olet mies sinä olet täysin arvoton ihmisenä ja sinun ainoa arvo on se kuinka paljon teet parempempien ihmisten eli meidän naisten hyväksi
Synnytä sinä ne loput kaksi. Ei tuollaiset sopimukset päde, varsinkaan kun et pane asian eteen tikkua ristiin. Sulla lienee niin surkea munakin, ettei mielikuvitusnainen halua enää.
Olet mies mitä sinä voit asialle tehdä? Jättää naisen jonka jälkeen naisella on täysi oikeus vaatia sinun omaisuutta ja suurimman osan sinun tuloista itselleen joten kannattaa olla hiljaa ja hyväksyä asia koska muuten se tulee sinulle todella kalliiksi
Aina yhtä söpöä kun miehet kuvittelee omaavansa jotain oikeuksia kun todellisuudessa miehillä on vain velvollisuuksia
Naiset ovat sorrettu sukupuoli. Miehenä sinulla ei ole mitään oikeutta painostaa vaimoasi koska painostaminen on patriarkaalista sortoa ja rikkoo naistenoikeuksia.
Ai taas tämä. Joka päivä kyselet samaa, kukaan ei usko enää. Keksi uusi.
Vierailija kirjoitti: No onpas taas trolli. 39v mies, joka on vasta 37v ikäluokassa alkanut mukamas lapsia tekemään ja vielä toivoo kolmea lasta?
Voisitko nyt hieman avata että miksi 37v mies ei voisi tehdä kolmea lasta?
Vierailija kirjoitti:
Synnytä sinä ne loput kaksi. Ei tuollaiset sopimukset päde, varsinkaan kun et pane asian eteen tikkua ristiin. Sulla lienee niin surkea munakin, ettei mielikuvitusnainen halua enää.
Tässä taas taattu palstan laatuvastaus...Huoh teitä katkeria naisia
Olkoon trolli. Minäkin ajattelin lapsettomana että kolme olisi hyvä. Muistan keksineeni heile nimetkin. Sitten sain lapsen. Synnytin ilman kivunlievitystä kun "ei ehditty" eli toisin sanoen kätilöt eivät päästäneet synnyttämään vaan odottelin sairaalan käytävillä 6h ennen kuin kiidätettiin saliin 15min ennen syntymää. Sitten tuli uhmaikä ja voi pojat mikä uhmaikä olikin. Tein töitä, kuskasin päiväkotiin, menetin yöunet stressin takia. Lapsen ollessa 5,5-vuotias uni alkoi korjaantua vähitellen. Siihen saakka joka ikinen yö oli ollut katkonainen. Eli joo, meillä jää yhteen lapseen. Se ajatus mikä mulla oli kolmesta tuntuu nyt ihan eri ihmisen ajatukselta. Ei hän voinut tietää mitkä voimavarat mulla on, mitkä resurssit, eikä sitä, kuinka vaativaa lapsen hoitaminen on. Ap, sulla on 2,5-vuotias. Lapsen uhmaikä ei ole edes alkanut. Katso nyt edes se, ja päätä vasta sen jälkeen haluatko ne loputkin. Nyt et edes voi tehdä informoitua päätöstä.
Tosi ikävää teidän kummankin kannalta. Kahden äitinä, joka luuli haluavansa kolmannen muttei haluakaan, ymmärrän kuitenkin puolisoasi.
Naiselle lasten saaminen on niin paljon muutakin kuin sitä syntyneen lapsen hoitoa, johon sanot osallistuvaa. Kylmät väreetkin menee yhä, kun ajattelen kipuja ja väsymystä molemmista raskauksista ja synnytyksistä. Näiden jälkeen menee kauan, ennen kun nainen palautuu jotakuinkin ennalleen. Itsekin luulin olevani pahasti masentunut tai muuten sairas, ennen kun esikoinen täytti 2 v. ja huomasin, että olinkin tarvinnut vaan aikaa. Toisen kohdalla osasin jo varautua, että synnytyksen jälkeiset pari vuotta menee hormonimyrskyssä.
Ymmärrän, jos puolisosi ei halua lähteä siihen uudelleen ainakaan ihan heti. Sinulle jää vaihtoehdoksi erota tai sopeutua. Kannattaa muistaa, että eronkaan jälkeen ei ole itsestäänselvää, että uusia lapsia siunaantuu, eikä mikään sopimus sido ketään naista niitä sinulle synnyttämään. Sinuna olisin kiitollinen lapsestasi, ja panostaisin hetkestä nauttimiseen. Elämässä ei saa kaikkea mitä haluaa.
Miksi et alkaisi lapsen huoltajaksi kokonaan? Nainen saisi toivomaansa vapautta.