Estynyt persoonallisuus, onko muita?

Miten tämä ilmenee?

Työtön

Ei mulla mitään diagnooseja ole, mutta kuvaus vastaa aika hyvin minua. En ole koskaan kokenut ongelmaksi, joten en ole hakenut apua, olenpahan vaan aina vältellyt ihmisiä. Olen 100% etänä kotoa työskentelevä koodari, ja varsin tyytyväinen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä ilmenee?

Ettei keksi mitään sanottavaa toiselle smalltalkissa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla mitään diagnooseja ole, mutta kuvaus vastaa aika hyvin minua. En ole koskaan kokenut ongelmaksi, joten en ole hakenut apua, olenpahan vaan aina vältellyt ihmisiä. Olen 100% etänä kotoa työskentelevä koodari, ja varsin tyytyväinen elämääni.

Tarvin samanlaisen työn. Vieläkö koodariksi kannattaa kouluttautua? 

Minä olen erittäin estynyt. Olen incel.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen erittäin estynyt. Olen incel.

Oletko se kuuluisa incel-mies? 

Rajan veto milloin kyseessä on tämä nimetty Häiriö, ja milloin vain luonteenpiirre lienee häilyvä?

Joo varmaan moni normaalilla itsetunnolla ja sosiaalisilla taidoillakin varustettu omaa noita piirteitä jonkin verran.  Ongelma niistä tulee vasta kun estävät normaalin kanssakäymisen muiden kanssa.

T: varmaan estynyt persoona, mutta toisaalta joskus saan kiksejä siitä että voin joka tapauksessa puhua kenelle tahansa ja mistä asiasta vaan. Jos tarve vaatii. Vaikka se jännittäisikin. 

Selviän töissä (asiantuntijatehtävät) hyvin, kun olen siellä työpersoonani, enkä oma minä.

Siviilielämässä sosiaaliset tapahtumat, joissa pitäisi edustaa omana itsenään  tuottavat vaikeuksia. Tutussa, pienessä piirissä ok. Välttelen kaikkia kissanristiäisiä ja viihdyn kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä ilmenee?

 

Ettei keksi mitään sanottavaa toiselle smalltalkissa. 

Eli olet hirveää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla mitään diagnooseja ole, mutta kuvaus vastaa aika hyvin minua. En ole koskaan kokenut ongelmaksi, joten en ole hakenut apua, olenpahan vaan aina vältellyt ihmisiä. Olen 100% etänä kotoa työskentelevä koodari, ja varsin tyytyväinen elämääni.

Tarvin samanlaisen työn. Vieläkö koodariksi kannattaa kouluttautua? 

Voi olla kyllä vähän huonoa. Meillä on tullut tekoäly juuri käyttöön projekteissa, ja se kyllä tehostaa ihan valtavasti työtä. Kun ennen tärkein ohjelmointikieli oli vaikka Java tai TypeScript, nyt se on englannin kieli, jolla voi ohjeistaa sitä Codexia tai muuta tekoälyassistenttia. Eli veikkaan, että koodarien tarve tulee vähenemään merkittävästi lähivuosina.

Mä uskon, että olen tällainen. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että se on voinut olla myös mutismia. En nimittäin puhunut alakoulussa kenellekään. Opettaja passitti minut perheneuvolaan, jossa inhosin sitä perheneuvojaa niin, että menin keskusteluaikaan sellaiseen telttaan ja istuin siellä koko ajan, enkä sanonut sanaakaan. Ärsytti se setä siellä. 
 

Vähän tästä sitten myöhemmin reipastuin, mutta koko kouluaika ihan yläkouluun asti oli aivan yhtä tuskaa. Kaikki energiani meni siihen, että jouduin olemaan siellä luokassa, muiden kanssa. Vasta esin ammattikoulussa ja sen jälkeen opistotason koulutuksessa ymmärsin, että olen oikeastaan aika fiksu ja pärjäsin hyvin koulussa. Tällöinkin vielä ahdisti jatkuvasti.
 

Lasten myötä jouduin pakottamaan itseni sosiaalisiin tilanteisiin ja myöhemmin nautin niistä. Nyt olen korkeakoulutettu ja hyvässä työssä. Ja olen työpaikalla juuri se, joka huomaa heti, jos joku jää ulkopuolelle ujouttaan. Minä otan sellaiset ihmiset siipieni suojaan ja kannattelen eteenpäin, kunnes ovat rohkaistuneet ja pärjäävät omillaan. 

Teen etätyötä ja nautin yksinolosta. Kaipaan silti nykään sosiaalisia kontaktejakin myös, vaikkakin kuormitun niistä. Että oletan, olevani entinen mutisti ja myöhemmin estynyt persoona. 

Ahdistus ja autismi kulkee käsi kädessä. Hyvä ettet ole jakanut geenejäsi eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus ja autismi kulkee käsi kädessä. Hyvä ettet ole jakanut geenejäsi eteenpäin.

Estynyt persoonallisuus ja autismi on 2 eri asiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä ilmenee?

 

Ettei keksi mitään sanottavaa toiselle smalltalkissa. 

 

Eli olet hirveää seuraa.

Sinä olisit hirveintä seuraa minulle

Vierailija kirjoitti:

Pari estynyttä tavannut elämän aikana. Itsetunto on ihan kaikkein haurainta laatua. Heidän sisäisestä maailmastaan ja tunneilmastostaan ei saa yhtään mitään irti. Pienikin kritiikki koetaan elämää suurempana asiana ja henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Ei jatkoon. Kompensoivat alemmuudentunnetta usein työnteolla.

Tai tarina voi olla niinkin päin, että sinä olet se kuuluisa mulkku, jonka pitää huvin vuoksi olla aina kritisoimassa ja kiusaamassa muita? Sitten suututaan verisesti ja mökötetään, kun toinen kehtaa sanoa takaisin. T. Vuosia katsonut mökötystä ja mykkäkoulua henkilöltä, joka pöyristyi siitä, kun pistin lopun hänen ilkeilylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari estynyttä tavannut elämän aikana. Itsetunto on ihan kaikkein haurainta laatua. Heidän sisäisestä maailmastaan ja tunneilmastostaan ei saa yhtään mitään irti. Pienikin kritiikki koetaan elämää suurempana asiana ja henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Ei jatkoon. Kompensoivat alemmuudentunnetta usein työnteolla.

Tai tarina voi olla niinkin päin, että sinä olet se kuuluisa mulkku, jonka pitää huvin vuoksi olla aina kritisoimassa ja kiusaamassa muita? Sitten suututaan verisesti ja mökötetään, kun toinen kehtaa sanoa takaisin. T. Vuosia katsonut mökötystä ja mykkäkoulua henkilöltä, joka pöyristyi siitä, kun pistin lopun hänen ilkeilylle.

Lausui hän kohdattuaan taas jälleen ”sietämätöntä” kritiikkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari estynyttä tavannut elämän aikana. Itsetunto on ihan kaikkein haurainta laatua. Heidän sisäisestä maailmastaan ja tunneilmastostaan ei saa yhtään mitään irti. Pienikin kritiikki koetaan elämää suurempana asiana ja henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Ei jatkoon. Kompensoivat alemmuudentunnetta usein työnteolla.

Tai tarina voi olla niinkin päin, että sinä olet se kuuluisa mulkku, jonka pitää huvin vuoksi olla aina kritisoimassa ja kiusaamassa muita? Sitten suututaan verisesti ja mökötetään, kun toinen kehtaa sanoa takaisin. T. Vuosia katsonut mökötystä ja mykkäkoulua henkilöltä, joka pöyristyi siitä, kun pistin lopun hänen ilkeilylle.

Lausui hän kohdattuaan taas jälleen ”sietämätöntä” kritiikkiä. 

Kritiikin on tarkoitus olla rakentavaa, ja sellaista palautetta ottaakin mielellään vastaan vaikka työelämässä, jotta osaa sen pohjalta kehittää itseään. Toisia piikitteleviä ja kiusaavia henkilöitä taas en mielistele, vaan vastavuoroisesti hallitsen heidän pääsyä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari estynyttä tavannut elämän aikana. Itsetunto on ihan kaikkein haurainta laatua. Heidän sisäisestä maailmastaan ja tunneilmastostaan ei saa yhtään mitään irti. Pienikin kritiikki koetaan elämää suurempana asiana ja henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Ei jatkoon. Kompensoivat alemmuudentunnetta usein työnteolla.

Tai tarina voi olla niinkin päin, että sinä olet se kuuluisa mulkku, jonka pitää huvin vuoksi olla aina kritisoimassa ja kiusaamassa muita? Sitten suututaan verisesti ja mökötetään, kun toinen kehtaa sanoa takaisin. T. Vuosia katsonut mökötystä ja mykkäkoulua henkilöltä, joka pöyristyi siitä, kun pistin lopun hänen ilkeilylle.

Lausui hän kohdattuaan taas jälleen ”sietämätöntä” kritiikkiä. 

Kritiikin on tarkoitus olla rakentavaa, ja sellaista palautetta ottaakin mielellään vastaan vaikka työelämässä, jotta osaa sen pohjalta kehittää itseään. Toisia piikitteleviä ja kiusaavia henkilöitä taas en mielistele, vaan vastavuoroisesti hallitsen heidän pääsyä elämääni.

Minä olen ottanut sen linjan, että näille vittuilijoille en reagoi. Sekin tosin käännetään toki niin, etten ymmärräisi. Mutta ihan sama. Se kuitenkin toimii, kun ei vittuilua ota kuuleviin korviinsa niin ei ne kauaa jaksa, vaan etsii uuden kohteen. Koska näille ilkeilijöille se on oikein elämän suola, että saa kiusata jotakuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari estynyttä tavannut elämän aikana. Itsetunto on ihan kaikkein haurainta laatua. Heidän sisäisestä maailmastaan ja tunneilmastostaan ei saa yhtään mitään irti. Pienikin kritiikki koetaan elämää suurempana asiana ja henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Ei jatkoon. Kompensoivat alemmuudentunnetta usein työnteolla.

Tai tarina voi olla niinkin päin, että sinä olet se kuuluisa mulkku, jonka pitää huvin vuoksi olla aina kritisoimassa ja kiusaamassa muita? Sitten suututaan verisesti ja mökötetään, kun toinen kehtaa sanoa takaisin. T. Vuosia katsonut mökötystä ja mykkäkoulua henkilöltä, joka pöyristyi siitä, kun pistin lopun hänen ilkeilylle.

Lausui hän kohdattuaan taas jälleen ”sietämätöntä” kritiikkiä. 

Kritiikin on tarkoitus olla rakentavaa, ja sellaista palautetta ottaakin mielellään vastaan vaikka työelämässä, jotta osaa sen pohjalta kehittää itseään. Toisia piikitteleviä ja kiusaavia henkilöitä taas en mielistele, vaan vastavuoroisesti hallitsen heidän pääsyä elämääni.

Jos kritiikki ei ole (enää) rakentavaa, niin siihen voi olla joku ihan kohteesta johtuva syy. Tällaisten estyneiden ihmisten kanssa on hyvin hankalaa käydä normaalia keskustelua muusta kuin säästä.