Ystäväongelmia

Onko vika sittenkin tyttäressä mietin. 18 v tyttärellä on hankaluuksia kaverisuhteissa, kavereita vähän ja kaveruus tuntuu olevan yksipuolista. Nämä ns. kaverit eivät oikein halua tehdä yhdessä tyttäreni kanssa asioita. Harrastuksissa hän ei tuntenut kuuluvansa joukkoon ja lopetti, joten niistäkään ei kavereita jäänyt. Koulussa on paljon yksin, ja miettii kotona niitä tilanteita jälkikäteen kun joku on häntä pyytänyt lounaalle ja hän ymmärsi tilanteen vasta myöhemmin. Ei keksi puhuttavaa ikäistensä kanssa. Jos vinkkaan hänelle harrastuksesta hän pitkän pohdinnan jälkeen menee ja lopettaa sen, koska siellä on vääränikäisiä. Tai sanoo jo kokeilemsäatta ettei kiinnosta. Olen sanonut hänelle, että toimimalla samoin kuin tähän asti lopputulos pysyy samana. Hän haluaisi kavereiteita ja harrastuksia, mutta kaikki tuntuu niin vaikealta. Ryhmäharrastukseen hän on liian vanha ja pariharrastukseen ei saa harrastuskaveria. Vaikeaa on myös äitinä katsoa sivusta kun hän toimii aina saman mallin mukaan. Nyt kun koulu loppui ne vähäisetkin sosiaaliset kanssakäymiset katoavat. Koulukuraattorilla kävi kerran, oma luokanvalvoja sanoi hänelle, että se on ok, että kaikki ei halua kaveria. Ja tytär ei oikaissut asiaa, että hän kyllä haluaa. Hyvää kaveria ei ole ja sitten käydään meille vanhemmille läpi lähes päivittäin sitä kuinka ne pari kaveria ei ole hänen kanssaan.