Miltä se tuntuu, kun aiemmin työpaikkoja oli tarjolla ja yhtäkkiä ei saakaan enää töitä
Minulla on 3 tutkintoa ja jokainen on hankittu siksi, kun aiemmalla alalla on ollut todella vähän työpaikkoja.. ensin piti olla "suuret ikäluokat jäämässä eläkkeelle". No arvatkaa korvattiinko heitä työntekijöillä? No ei, kun korkeammin koulutetuille sysättiin lisähommina nuo työt ja lisäksi laitteet nopeuttivat, joten ihan saman verran vieläkin avoimia työpaikkoja kuin silloin 20v. sitten.
Seuraavalla alalla tuli konkurssiaalto. Sitä seuraavalla alalla jälleen laitteet korvasivat ihmisiä. Olen ollut jokaisella alallani aikani töissä, mutta ei riitä töitä enää.
Mietin silloin monesti, että tajuavatko ne ihmiset, joiden alalla on töitä niin että voi vain kävellä seuraavaan paikkaan ilman mitään haastatteluita, että miten raskasta se työnhaku on?
Nyt kun näitä helpostitöihin-aloja onkin siinä jamassa, et porukkaa irtisanotaan, nii miltä se tuntuu, kun onkin noin päin?
No itsellä ihan sama tarina. Työelämään koulusta 2009, jolloin raksatyöt loppui taantuman ollessa pahimmillaan. Ei oman alan hommia. Kauppaan töihin ja ammattitutkinto siinä kyljessä, hommia oli muttei täysiä tunteja. Siitä amkiin, jossa luvattiin että revitään käsistä. Ketut, kynnet verillä sai hakea töitä ja vihdoin löytyi. Nyt ei pysty työpaikkaa vaihtamaan, kun hakijoita on satoja. Pakko painaa samaa duunia kuin valmistuessa. Ja tää sama tarina on kaikilla 36 vuotiailla ja sitä nuoremmilla. Eli kyllä aletaan olla mekin jo aika vanhoja, eikä yhtään hyvää vuotta olla nähty!