Mitä ajatuksia sinussa herättää 17-v raskaana oleva nuori?

lähinnä positiivisia.sitten sellasta huolestumista että saahan se kai vanhemmiltaan tukee ettei jää yksin =(

Sellaisesta junttiperheestä, jossa kaikki käyvät korkeintaan amiksen jos sitäkään ja kaikki saavat lapsia melkein teineinä. Sitten inistään, kun sossu ei anna rahaa lapsen uuteen talvihaalariin, vitun sossu! Ihan kuin yhteiskunnalla olisi VELVOLLISUUS elättää teinivanhemmat, he eivät edes ajattele, että voisivat elättää itse itsensä.



No, tuttavapiiristä löytyy muutama tällainen, siksi ajattelen näin.



Toinen ajatus on, että siinäpä halutaan niin kiireellä olla aikuisia. Lapsiraasu, eläisi nuoruutensa loppuun, aikuinen ehtii olla koko loppuelämänsä.

Jos näen nuoren raskaana olevan henkilön, vaikuttaa hänen olemuksensa siihen mitä ajattelen. Yleensä menee tässä järjestyksessä ajatuksest: Voi hurja, noin nuori ja raskaana, Ihanaa, se on onni ja tehtiinhän niitä lapsia aikoinaankin nuorina, Toivottavasti hänellä on mies ja/tai läheisiä tukijoita rinnallaan aina, Raskasta tulee olemaan, Toivottavasti kaikki tuki on hänelle automaattisesti tarjolla ilman että hänen täytyy sitä osata tai tietää erikseen pyytää, Toivottavasti läheiset ja ystävät tukevat, Tämä tie tulee kasvattamaan ja opettamaan paljon ja siihen toivon rauhaa, kärsivällisyyttä ja ylenmäärin rakkautta =).

Epäilystä siitä miten elämä tulee menemään. Mä olen näitä sos. toimen tarkkailussa olleita teiniäitejä tavannut, ja vaikkei he nyt kaikkein kaameimpia tapauksia olleetkaan, ehkä kuitenkin liian nuoria äidiksi.

Myös oma äitini sai minut ollessaan 17, ja vasta myöhemmin olen ajatellut, kuinka paljon sillä oli kenties merkitystä siihen, että perheemme elämä oli yhtä helvettiä.

Tietysti moni vanhempikin on kelvoton, mutta vähän epäilyttää, että se nuori ikä on tavattoman suuri riski.

ev

Älä vaan sano ap, että se olet sinä!

Toivon että tytöllä on tukiverkkoja äitiyteen. Että jos tytöllä on ollut poikaystävä ettei se ole jättänyt tyttöä selviytymään yksin. Toivon että tyttö saisi tukea omilta vanhemmiltaan, sisaruksiltaan, ystäviltään ja ihan yhteiskunnalta myös.

että toivottavasti tajuaa tehdä abortin kuten minä 17-vuotiaana

itse odotin esikoistani 16 vuotiaana, eikä ole ollut mitään ongelmia..ei se iästä ole kiinni kuka on valmis äidiksi! koskaan en ole soskun luukulla joutunut käymään ja lapsi on terve ja hyvinvoiva pieni ihmisenalku. enemmän säälittää nähdä niitä päälle 35v naisia jotka väsymyksissään kantaa isoa mahaa eikä sitten jaksa edes leikkiä lastensa kanssa!

ps.toista odotan nyt 19-vuotiaana.säälikää vain, mutta olen erittäin onnellinen mieheni kanssa että asiat menevät näin!:)

En toivoisi hänen tulevan raskaaksi 17-vuotiaana. Toivoisin raskaana olevan nuoren saavan tukea ja voivan nauttia odotuksesta. Kaikki voi mennä hyvin ja njuori äiti voi olla hyvä äiti.

Ja toivottaisin hänelle onnea :) Itse tulin äidiksi 24 vuotiaana, nyt olen neljän lapsen äiti.

että toivottavasti tajuaa tehdä abortin kuten minä 17-vuotiaana

eikö ole vähän myöhäistä?

Mitä ajattelen itse, babies having babies...

Jos käyttäytyy ja on ulkoiselta olemukselta kuin joku teinibimpo, niin ajattelen, että voi lapsi parkaa. Mutta jos on normaalin olonen, ehkä vähän ikäistään vanhemman oloinen odottaja, niin asia ihan ok.



Siskoni sai esikoisen 17 vuotiaana ja hyvin on elämässä pärjännyt. Elänyt kuin kunnon kansalainen.. mitä se nyt sitten tarkoittaakin :)(on menestyvä yrittäjä, hieno ok talo....)

Olivat seurustelleet jo kolme vuotta ja toivottu raskaus. Enhän mä voinut olla kuin iloinen heidän onnestaan.

Olisinpa itse löytänyt miehen (pojan?) jonka kanssa aloittaa ajoissa.

Nyt olen kolmenkymmenen ja minulla on kahden vanha pikkuinen, tunnen itseni ikälopuksi.

sen enempää kuin esim 27- vuotiaan raskaana olevan näkeminen.



Ja sanon vaan näitä vastauksia... itse olen ollut raskaana 17- vuotiaana, täytin 18 vähän ennen kuin esikoinen syntyi. Tukiverkkoja ei ollut/ ei ole edelleenkään, "sossun luukulla" ollaan jouduttu käymään kyllä, itse olemme lapsemme hoitaneet. Emme ole vajaaälyisiä, olemme edelleen yhdessä/ naimisissa, en siis ole yh, opiskellut olen amk- tutkinnon, vakituinen työpaikka on tänäpäivänä, samoin talo jne.



Lapsia on nyt viisi, nuorimmasta olen hoitovapaalla nyt. Ikää on 36 (ja kyllä nuorena oli helpompaa!!!), ja olen miehen kanssa ollut yksissä yli 20 vuotta.

Ja hyvin on mennyt. Nyt lapsi ihana, reipas 2-vuotias. Isä jätti ennen lapsen syntymään. Kaikki tuet, mitä saan, niillä elätän meidät. Minulla on myös toinen tili, mihin on tullut säästöjä. Lapsi ei olehoidossa vielä vaan minun kanssani kotona. Kerran ollut yökylässä ja nyt ollut koko viikonlopun isovanhempien luona, koska itse jouduin sairaalaan. En ole ryypiskellyt lapsen syntymän jälkeen ja kerran-kaksi puolessa vuodessa käyn kahvilla kaverin kanssa muutaman tunnin ajan. Asiat voisi olla toisin : kävisin joka vklp baareissa ja lapsi aina hoidossa. Helpoahan tämä ei ole ollut, eikä tule olemaan, mutta mitään en kadu. Lapsi/äitiys on muuttanut minua niin paljon, ettei tuntisi samaksi ihmiseksi enään.

sekoittanut seksuaalisuuden rakkauteen.

Kuinka onnellinen olin kun raskaus selvisi.

Muistan myös äitini kommentit.

Hän kuoli jokunen vuosi sitten tuntematta kunnolla jo aikuisia lapsiani.

Toivoisin jokaisen raskaana olevan saavan läheistensä tuen.

kertoo, että nuorella on lukio, tai suuremmalla todennäköisyydellä amis kesken... ei välttämättä tule koskaan saamaan kunnon koulutusta.