Lue keskustelun säännöt.
Apua! Itsenäistyminen 17-vuotiaana?
31.01.2026 |
Olen 17-vuotias pienellä paikkakunnalla lukiota suorittava tyttö. Viime aikoina minussa on herännyt valtava itsenäistymisen tarve. Vaikka olen aina pärjännyt elämässäni valtavan hyvin ja tulen hyvistä lähtökohdista, on siinä tapahtunut parin kuukauden aikana suuria, negatiivisia asioita, ja nykyään kotipaikkakuntani herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Myös kaverisuhteissa olen kohdannut ongelmia, kun aiemmin itselle hyvin tärkeä ystävä ei enää ole elämässä mukana yhtä paljon. Minulla on samanikäinen poikaystävä, joka asuu n. 3 tunnin ajomatkan päässä. Olemme seurustelleet hieman alle vuoden, mutta yhteytemme on vahva ja tulemme esimerkiksi perheidemme kanssa uskomattoman hyvin toimeen. Kuljemme toisiemme luona junayhteyksiä hyödyntäen. Junaliput ovat kalliita ja molemmat harrastamme kilpaurheilua, joka vie paljon aikaa. Näemme noin kerran kuukaudessa. Olen pohtinut, että olisiko aivan hullua muuttaa lähemmäs häntä? Hän opiskelee hyvässä lukiossa, ja sama lukio kiinnostaisi minuakin. Pääsisimme olemaan yhdessä paljon enemmän, jolla voisi olla myönteinen vaikutus parisuhteeseemme. Lisäksi kaipaan "uutta alkua". Tunne siitä, että uudessa, yhdessä Suomen suurimmassa kaupungissa kukaan ei tuntisi minua ja voisin aloittaa elämäni uudelta pohjalta, tuntuu erityisen hyvältä. Kaipaisin uudesta koulusta esimerkiksi uusia ystäviä. Koen, että olisin kykeneväinen itsenäiseen asumiseen. Toisaalta se pelottaa jonkin verran, sillä päätös on suuri ja muuton myötä vastuu omasta elämästä kasvaisi valtavasti. Miten voisin ottaa asian esille vanhempieni kanssa? Antaisitko oman lapsesi muuttaa omilleen minun ikäisenä?
Kommentit (5)
Iät ja ajat lapset ovat muuttaneet etenkin maaseudulla peruskoulun jälkeen pois vanhempiensa luota käydäkseen lukiota tai ammattikoulua. Vastuullinen nuori varmasti pärjää.
Ongelma on lähinnä taloudellinen. Tuossa iässä on hankalaa elättää itsensä etenkin opintojen ohessa. Olisit siis edelleen riippuvainen vanhemmistasi, joten heillä on melkoinen valta sanella tekemisiäsi sekä ikäsi, että taloudellisen tilanteesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan vanhemmat hoitavat tuon itsenäistymisen rahoituksen, niin ok.
Jos on tarkoitus, että Kela/sossu hoitaa, niin et itsenäisty.
Omat tyttäret lähtivät omilleen juuri 17- vuotiaina, eivät tulleet toimeen äitinsä kanssa. Kun eivät heti päässeet jatko- opintoihin niin töihin sitten. Kaikenlaisia keikkoja, osa- aikaisia ynnä muita oli silloin paljon tarjolla. Sitten tekaisivat lapset ja opiskelivat siinä sivussa ammatit. Nyt on toinen kotiäitinä, toinen töissä. Oma tyttöystäväni oli 16- vuotias kun muutettiin yhteen. Että siitä vaan.
Kuulostaa enemmänkin pakenemiselta vaikeista tilanteista kuin puhtaasta itsenäistymisenhalusta. Kannattaa opetella jo tässä kohtaa suhtautumista ikäviin juttuihin toisella tavalla kuin pako. Et kerro, mistä on kyse, mutta se selvästi painaa sua. Ja kun olet vielä kuitenkin noin nuori! Kirjoitat kyllä siihen tyyliin, että olet oikeasti tosi fiksu. Mutta sun ei tarvii tästä selvitä yksin! Juttele mieluummin jollekin aikuiselle, koulupsykologille tms. Kotoa kuuluu muuttaa sitten, kun mieli on levollinen ja on varma siitä, että pystyy elättämään itsensä ja pyörittämään arkea ilman, että se tuntuu taakalta. Se on iso juttu ilman mitään mörköjäkin!
Siitä vaan, en näe mitään ongelmaa tässä! Mutta sen haluan sanoa. Halusin itsekin vain unohtaa lapsuuden ja nuoruuden ahdistukset ja aloittaa alusta. Nyt vanhemmiten ne samat asiat kummittelee edelleen ja aiheuttivat osaltaan terveysongelmia sekä mielessä että fyysisesti. Älä rakas jätä mitään asioita selvittämättä! Puhu niistä niin kauan jonkun kanssa, että saa oikeasti rauhan niiden suhteen! Olisi hyvä saada näkökulmaa niihin, että pystyt asettamaan ne omiin mittasuhteisiinsa. Kaikki minkä jätämme taaksemme käsittelemättä niitä, tulevat esiin tavalla tai toisella.