Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni mutta pelkään alan vaihtamista
28.01.2026 |
Olen 34-vuotias nainen. Päädyin nykyiseen oman alan työhöni opiskelemalla itselleni tutkinnon "järki edellä", mistään sydämen äänistä ja tunteista piittaamatta. Katsoin vain nuorena kylmästi, mikä ala todennäköisesti työllistää ja mistä saa tarpeeksi rahaa.
Töihin meno vituttaa joka päivä ja joka sekunti vituttaa olla työpaikalla. En keksi työstäni mitään muuta hyvää kuin vakituinen työsuhde, hyvät työsuhde-edut ja työterveys ja siedettävät työkaverit, joista olen kyllä kiitollinen kun ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Työ ei vain sisällöllisesti kiinnosta pätkän vertaa ja tuntuu siksi kidutukselta.
Jos nyt tekisin ammatinvalinnan uudestaan, tahtoisin miettiä enemmän kiinnostuksen kohteitani ja sitä ns. sydämen ääntä. Pelkään kuitenkin kuitenkin tällä tavoin valitsevani kiinnostavan alan joka ei työllistä, jolloin jumiutuisin lopullisesti nykyiseen työhöni. Mutta jos taas lähden miettimään uutta ammattia ensisijaisesti työllisyys ja raha edellä pelkään päätyväni tähän samankaltaiseen tilanteeseen jossa nyt olen.
Olen aika hukassa. Näkökulmia? Neuvoja?
Kommentit (4)
Mutta näinhän se elämässä menee. Otsasi hiessä tulee ainun leipäsi ansaita.
Näin on siis varsin monilla, ja harva pystyy olemaan ns. kivassa ja ihanassa työssä. Ei se mene niin, että työssä tulisi saada toteuttaa itseään ja työskennellä itseään ajatellen. Me annamme panoksemme työnantajalle, valtiolle, kunnalle, yritykselle, ja se antaa meille korvaukseksi elintason ihan koulutuksemme ja osaamisemme ja työpanoksemme mukaan. Tämä on realismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama tilanne. Vihaan työtäni välinehuoltajana Tampereen sairaalassa. Raskas vuorotyö, herään aamuun klo 5, välivuoro 11-19, ilta 13.34-21.45. Vuorot vaihtelee miten sattuu, voi olla illasta heti aamu.
On hyvin fyysinen työ, nostelua ja kiertoliikettä. Välineet kuumia ja hanskat surkeita, polttaa läpi ja likainen vesi menee usein hanskoihin.
Oon melko nuori ja kroppa hajalla aina. Menee terveys ja mielenterveys. En jaksa välillä tehdä edes ruokaa tai käydä kaupassa. Saati että lukisin kirjaa tai harrastaisin, palkattomia ei saada.
Pomot ei ymmärrä, meitä lähtenyt joku 40 ja aina sairaspoissaoloja. Sit ilmapiiri huomo, toisen eväät oli syöty esim. Nyt onneksi haastattelu yhteen kouluun.
Jep. En jaksaisi ensi viikkoakaan ja eläkeikään varmaan 30 vuotta vielä! Vihaan työtä sairaalassa. Vuorotyö todella raskasta.
Millä alalla olet nyt?