Kumpi on kamalampaa ylihuolehtiva kanaemo äiti vai täysin lapsistaan välinpitämätön?

vastannut muutoin sinulle ihan kiltisti, mutta virkkeesi: Ei nainen ole nainen ilman omia lapsiaan, jälkeen en sitä voi tehdä.

jos et synnytä olet isän pieni tyttö aina.

Katselin taannoin telkusta ohjelma jossa todettiin että vastoin yleistä uskomusta, temperamentiltaan ujot lapset pärjäsivät paremmin, kun heillä oli ylihuolehtivainen äiti. Eli teoria on siinä kohtaa se, että ujon lapsen pitää saada kohdata maailma omilla ehdoillaan, ja sitten aikuisena voi ruveta haastamaan itseään.

mielestäni aina on surullisempaa, kun äiti on välinpitämätön lapsiaan kohtaan.



Joskus kuitenkin välinpitämättömyys voi verhoutua näennäiseen ylihuolehtimiseen (en tarkoita nyt tietenkään, että just ap olisi tällainen), joten mielestäni kaikenlainen ääritoiminta on aika arveluttavaa. Itsetuntoa voi tukea taidokkaasti ilman hyysäämistä. Itse tunnon tukemisessa ei ole mitään rajoja olemassa. Se on tärkeää, oli lapsi sitten ujo tai vilkas, reipas tai rauhallinen.

Ylihuolehtivuus voi olla myös kyvyttömyyttä nähdä lasta oikeasti omana yksilönään ja antaa tälle oikeutus olla sellainen. Paras äiti lapselle on sellainen, joka on läsnä omana itsenään ja kykenee riittävästi lapsen tarpeisiin vastaamaan. Jos äidin elämässä ei ole muuta sisältöä kuin lasten höösääminen, lapselle jää kauhea vastuu olla äidin elämän sisältö eikä tilaa omalle persoonallisuuden kehitykselle jää. Lisäksi äidin maailmankuvasta ja elämänsisällöistä ei ole paljon kasvatuksellista ammennettavaa, jos elämässä ei ole muuta kuin lapset.

ja kait se nyt on parempi kuin välinpitämätön??



Ja olen ylihuolehtivainen Suomessa, jossain muualla ei lasten edes tarvitse itsenäistyä niin aikaisin kuin täällä

Eli äiti päti ensin kovasti äitinä, kyllästyi rooliinsa ja piut paut välitti.



Nyt esittää mummona taas ylihuolehtivaista joka paikkaan tunkijaa, eikä voi tajuta, miksei minua kiinnosta hänen seuransa, eikä lapsiani mummola.



Kumpikin ääripää on paha, jos lähtökohtana on omat itsekkäät tarpeet, eikä se lapsi. Eli jos on ylihuolehtiva siksi, että haluaa kerätä gloriaa, valtaa, selityksen kotona lorvimiselle yms. niin kyllä silloin minusta melkein se välinpitämätön on parempi.

Jos se ylihuolehtivainen kuorii 15-vuotiaan perunat ja välinpitämättömän lapset kulkevat koko talven kumisaappaissa, kova on kisa.

Kumpikin on pahasta. Ylihuolehtivan äidin lapsi oppii, että maailma on paha paikka, jossa kaikkea pitää pelätä. Ja saman oppii välinpitämättömän äidin lapsi, eri mekanismilla vaan. Överiys ei ole vanhemmuudessa koskaan plussaa.

ja kait se nyt on parempi kuin välinpitämätön??

Ja olen ylihuolehtivainen Suomessa, jossain muualla ei lasten edes tarvitse itsenäistyä niin aikaisin kuin täällä

minulle "ylihuolehtiminen" ei tarkoita lapsen uusavuttomuutta.

7-vuotias ekaluokkalainen osaa tehdä itse välipalansa ja pedata petinsä ja järkätä huoneensa, mutta en myöskään pidä sitä pahana, että lasta toisinaan paapotaan ja pidetään pienenä.

Olen monen mielestä ylihuolehtivainen, koska esim.koulumatkaa en anna lapsen kulkea yksin ja vietän todella paljon aikaa lasten kanssa.

Se ei kuitenkaan tarkoita lapsen luovuuden tuhoamista tms.

Välinpitämätön äiti on todella huono asia, varmasti siitä jää lapselle traumoja.

Ja kun kirjoitin että Suomessa olen ylihuolehtivainen, tarkoitin sillä tätä pärjäämis- ja aikaista itsenäistymiskulttuuriamme

Tuttava piirissä on kolme tuollaista äityliä..

Taaperot eivät esim. saa laskea liukumäestä, koska saattavat tippua, vähän isompi lapsi ei saa kiivetä kiipeilyteliseen, koska lapsi voi tippua.

Lapsi ei saa laskea pulkalla mäkeä turvallisessa paikassa, koska lapsi voi kaatua.

Lapsi ei voi luistella, koska lapsi voi kaatua.

Lapsi ei saa pyöräillä muualla kuin omalla pihalla, koska lapsi voi jäädä auton alle tms.

Eli lasten kehitys on jäljessä. Samoin lasten ei anneta kasvaa isoiksi vaan sellaisen n. 3 vuotiaankin lapsen ruoka paloitellaan vielä pieniksi paloiksi, kun lapsi voi vetää ne henkeen jne. jne. jne.

Yleensä "hälläväliä" äitien lapset saavat olla lapsia ja saavat vapaasti olla lapsia eli saavat kiipeillä ja laskea mäkeä jne.

välinpitämättömyys on paljon pahempaa! Vaikka eihän se toinen ääripää ole tavoiteltava tila sekään. Tosin itsekin ajattelen, että monet ylihuolehtivat ovat niitä, jotka eivät osaa elää vaistolla lainkaan, jolloin kaikki pitää tehdä viimeisen päälle turvalliseksi jne., ei osata kuulla ja nähdä sitä, millainen lapsi on, mitä hän jo osaa itsekin ja haluaa tehdä itse. Itsekin hemmottelen mielelläni lapsia tekemällä heidän puolestaan jotain, mitä osaisivatkin (tästä on mm. Tahkokallio kirjoittanut), mutta yritän välttää "ethän sä vielä osaa, olet liian pieni" -viestejä. Kokemuksen perusteella en osaa verrata suomalaista kasvatuskäytäntöä muihin maihin, mutta aika tavalla täällä yritetään itsenäistää liian varhain. Käytännössä se tarkoittaa monilla vain sitä, että kun lapsi kulkee omia menojaan, ei ole häiritsemässä. Vanhempien ja lasten on minusta tarkoitus häiritä toisiaan monta monta vuotta :)