Miksi houkutan kaksinaamaisia, pahansuopia ihmisiä elämääni?

Sellaisia ihmisiä on aika paljon, joten kaipa jokaisen kohdalle osuu jossain vaiheessa. Rajojen veto ja heittäminen helevetteniin elämästäsi on se oleellinen kohta. Kun tunnistaa petollisen ja katalan ihmisen, on turha jatkaa ajan tuhlaamista sellaiseen.

Tuo tuntuu olevan nykyinen ns. "normaali". Itsellä myös kokemusta samanlaisista ihmisistä paljonkin. Hyvä nyrkkisääntö ihmissuhteisiin on "ennemmin yksin kuin huonossa seurassa". 

Kaksinaamaisuudesta tuli mieleeni ystäväni mies (eronneet ajat sitten). 

Mies oli kotona vaimolleen tympeä, vähättelevä pikkuasioista huomauttelija joka ei tikkua ristiin pistänyt, teetätti ison ok talon kaikki työt rouvalla, puuhaili vaan omiaan jossain autotallissa ja elätti itsensä parempituloisella ja varakkaasta suvusta olevalla vaimollaan. 

Toiset "maamat" oli aina muiden läsnäollessa: mukava iloinen huumorimies joka oli kylillä ns kaikkien kaveri, ehkä vähän hauskuttajaluonne joka piti kulisseja yllä. Kiikutti lapsia harrastuksiin saaden esiintyä hyvänä huolehtivana isänä ja kerjäten kehuja itselleen kun lapsi menestyi jossain kunnallisissa viikkokisoissa. Muiden nähden kantoi kauppakassit autoon ja avasi ovia vaimolleen ja muillekin samasta ovesta yhtäaikaa kulkijoille kuin mikäkin hyvätapainen herrasmies. Kun vaimo ei ollut kuulemassa, hän oli puhunut suoranaisia valheita muille esim kuka on kustantanut kotiin xx ja yy (kalliita ) hankintoja, tällä yritti kerätä pisteitä muilta ja näyttäytyä perheen päänä, vaikka todellisuus oli aivan jotain muuta. 

Eli yllättävän lähellä voi olla se äärimmäisen kaksinaamainen ihminen ja tuon tajuamiseen voi mennä vuosikymmen.

Vierailija kirjoitti:

Kaksinaamaisuudesta tuli mieleeni ystäväni mies (eronneet ajat sitten). 

 

Mies oli kotona vaimolleen tympeä, vähättelevä pikkuasioista huomauttelija joka ei tikkua ristiin pistänyt, teetätti ison ok talon kaikki työt rouvalla, puuhaili vaan omiaan jossain autotallissa ja elätti itsensä parempituloisella ja varakkaasta suvusta olevalla vaimollaan. 

 

Toiset "maamat" oli aina muiden läsnäollessa: mukava iloinen huumorimies joka oli kylillä ns kaikkien kaveri, ehkä vähän hauskuttajaluonne joka piti kulisseja yllä. Kiikutti lapsia harrastuksiin saaden esiintyä hyvänä huolehtivana isänä ja kerjäten kehuja itselleen kun lapsi menestyi jossain kunnallisissa viikkokisoissa. Muiden nähden kantoi kauppakassit autoon ja avasi ovia vaimolleen ja muillekin samasta ovesta yhtäaikaa kulkijoille kuin mikäkin hyvätapainen herrasmies. Kun vaimo ei ollut kuulemassa, hän oli puhunut suoranaisia valheita muille esim kuka on kustan

Aivan kuin mun exä paitsi, että naamio hiukan raottui, kun hänen oli pakko piikitellä ja alentaa mua muiden silmissä muka hauskojen vitsien ja kertomusten varjolla. 

Ja mitään ostoksia ei kyllä kantanut koskaan, koska ei edes tullut ruokakauppaan mun kanssa saati sitten koskaan käynyt itse. Ne oli niitä halveksuttuja naistentöitä, kuten kaikki kotityöt ja lapsen hoitaminen. Muiden ollessa kylässä tai muiden lasten olessa paikalla hän kyllä näytteli hyvää isää, mutta omalleen oli hirviö.

Huvittavia nämä "näyttelijät"

Tuntuu, että tää on tänä päivänä normisettiä ihmissuhteissa ja muu on positiivinen poikkeus. Ehkä voisit myös miettiä seuraavia kysymyksiä:

-Viehätytkö siitä, että joku osoittaa heti alussa kiinnostusta elämääsi kohtaan? Tuntuu hyvältä avautua jollekin? 

-Oletko liian pitkämielinen huonoa käytöstä kohtaan? 

-Annatko itsestäsi epätoivoisen tai yksinäisen kuvan? Ts. kaikki kelpaa ystäviksi, koet velvollisuudeksi miellyttää muita jne. 

Mä lopettelin pikkuhiljaa yhteydenpidon ihmiseen, joka alkoi piikittelemään ja olemaan hankala. Heti alussa kyseli tosi suorasukaisia ja henkilökohtaisia kysymyksiä. Toisaalta kehui, mutta toisaalta myös osoitti kysymyksillään näitä ongelmakohtia. Käytös muuttui tosi erikoiseksi ja alkoi olla painostavaa. Häntä oli myös vaikea miellyttää. Esim. jokaisessa valitsemassani ruoka- tai illanviettopaikassa oli jotain vikaa. 

Pahin tilanne on se kun lähisukulaisista löytyy kaksinaamaisia ja pahansuopia tyyppejä. Heistä ei niin vain pääse eroon.