Lue keskustelun säännöt.
Etsiikö vuoroviikko-/yh-isät itselleen kumppania sillä ajatuksella, että kuka olisi sopiva äitipuoli?
24.01.2026 |
Valitseeko yh-/vuoroviikkoisät itselleen kumppanin sillä ajatuksella, että kuka olisi sopivin äitipuoli hänen lapselleen? Ajattelevat he, että "toi Katja on tosi kaunis, ihana ja meillä synkkaa tosi hyvin, mutta hänellä itsellään on kolme pientä lasta ja pienet tulot, niin mä mieluummin valitsen tuon Karoliinan, jolla on yksi iso lapsi ja isot palkkatulot, vaikka en koe romanttisia tunteita häntä kohtaan, mutta hänellä olisi aikaa hoitaa mun lapsia ja rahaa osallistua heidän elatukseen"?
Sama myös sukupuolet toisinpäin eli valitsevatko yh-äidit kumppanin sillä periaatteella, että "kuka olisi sopiva isäpuoli mun lapselle?"
Kommentit (16)
Ne etsii sellaisen joka hoitaa lapsia miehen puolesta. Ja tietysti hoitaa miehen siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät, mutta naiset tuntuu etsivän isää lapsilleen ja osa tekee äkkiä sille uusio isälle lapsen.
Aika moni. Halutaan jakaa vastuu puoliksi. Monet näistä epeleistä ovat jo parisuhteissa luistelleet vastuista. Joten sama homma jatkuu uuden kumppanin kansaa
Eivät. Ihan omaan käyttöönsä etsivät.
Silloin kun itse olin eronnut (minulla on lapsi) ja treffailin miehiä, niin ehdoton kriteeri millekään oli se, että miehellä itsellään on jo oma lapsi/lapsia, joista hän vastuullisesti huolehtii ja että hänellä on toimivat ja hyvät välit lastensa äitiin. Sellaisen miehen löysinkin, meillä on ollut ihana uusperhe jo yli 10 vuotta, juhlissakin on exät ja omia sukulaisia ja uussukulaisia yhdessä juhlimassa. Aikuisten tulee olla aikuisia eikä naurettavia, katkeroituneita vauva-aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni rakastuimme toisiimme. Niin se elämänkumppani löytyy.
Ei valikoimalla kuin kuluttaja ostislistan kanssa. Rakastamalla hänet myös pidetään. Ei etsimällä itselleen hyötyjä.
Olimme kumpikin toisella kierroksella, oli lapsia. Ei sitä varmaan äitinä ja isänä ja vanhemmalla iällä (kuten me) edes rakastuisi keneen hyvänsä.
Mä en edes halua esitellä lapsiani tapailukumppaneille tai miesystäville. Ehkä 1-2 vuoden päästä kun suhde on vakiintunut. Yhteenmuutosta en haaveile. Tämän kun kertoo miehille, niin karsiutuu pois tehokkaasti ne miehet jotka etsivät piikaa ja lastenhoitajaa.
Niitäkin on. Esim exäni alkoi jo muutaman kuukauden tutustumisen jälkeen uuden naisen kanssa puuhata uusperhettä ja uutta vauvaa. Tiedän liian hyvin miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät, mutta naiset tuntuu etsivän isää lapsilleen ja osa tekee äkkiä sille uusio isälle lapsen.
Niinhän sitä pitääkin etsiä itselleen sellainen mies, joka on myös hyvä isäpuoli. Ja kun tekee yhteisen lapsen, niin se mies ei pääse lähtemään niin helposti.
Tietysti valitsee sen kenenkään kanssa tuntuu oikeimmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti valitsee sen kenenkään kanssa tuntuu oikeimmalta.
Entä jos itse ihastuu naiseen/mieheen, joka on alkoholisti ja ei tule toimeen lasten kanssa?
En etsi. Uusioperhekuviot ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni mukaan miehet ajattelee jokaisessa elämänvalinnassa 99% itseään. Eli millainen häntä miellyttää/ ketä hän haluaa pa*na, ja kolmanneksi kenet hän onnistuu saamaan. Naisen ja lasten halut, suunnitelmat, tarpeet ja persoonat on sivuseikka.
Itselleni kävi näin. Mies halusi minut ja koko ajan oli jotenkin takaraivossa tunne, että hän ei ole täysin tyytyväinen. Kasvatettiin yhdessä molempien lapset pikkulapsista täysi-ikäisiksi ja sitten mies ilmoittikin, että haluaa elämältä jotain muuta ja jätti minut.
Olen miettinyt, että näin hän oli tämän suunnitellutkin, ehkä tiedostamattaan. Olen hyvää äitiainesta, mutta en ehkä sitten loppuelämän nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eron jälkeen minä mitään ole yrittänyt. Yritin avioliiton ja perheen ja epäonnistuin. Otan epäonnistumisen selkä suorana vastaan ja sillä tiellä ollaan oltu jo monta vuotta.
Rahaa jää enemmän käteen nyt yksin asuvana ja hoidan velvollisuudet loppuun asti. Kun jälkikasvu on täysi-ikäinen niin teen ison muutoksen ja elän vihdoin elämää itselleni.
Miksi perustin edes perheen? Se oli yhteiskunnan odotuksia paljon. Hyvä olikin että tein sen. Sitä en ole koskaan katunut. Mutta ei se sinällään ollut elämäni merkitys eikä sellainen varsinainen tavoite. Ero kun tuli, niin ymmärrät, katsot elämääsi rehellisesti koko mittakaavassa.
Luulen että muutan johonkin toiseen maahan ja katson mitä elämällä olis vielä, vai onko mitään. Ensin hoidetaan tämä velvollisuus kunnialla loppuun asti
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni mukaan miehet ajattelee jokaisessa elämänvalinnassa 99% itseään. Eli millainen häntä miellyttää/ ketä hän haluaa pa*na, ja kolmanneksi kenet hän onnistuu saamaan. Naisen ja lasten halut, suunnitelmat, tarpeet ja persoonat on sivuseikka.
Itsehän aina retkahdat tuollaisiin miehiin.
Isät usein tyytyy siihen mitä saa.