Lue keskustelun säännöt.
Uskostaan onnellisia syntisiä paikalla? Kerro tarinasi!
12.11.2011 |
Täällä kirjoittelee yksi uskis, joka kylläkin viimeaikoina ollut hurttuuden teillä... Ainakin henkisesti. Uskon Jumalaan kyllä ja usko on osa perheemme arkea. Silti pitkään Jumala on tuntunut etäiseltä. Meillä on kovasti taloushuolia ja henkinen tasapainoni voisi olla parempikin (masentelen, ahdistelen, huolehdin KAIKESTA). Kristillisempää olisi kantaa huolet ensin Jumalalle ja sitten vasta tehdä oma osansa. Minä taasen ongelman kohdatessani teen lähes kaiken omassa mielessäni mahdollisen selviittääkseni ongelman. Siinä rytäkässä ja isoa perhettä hoitaessa Jumala jää ihan viimeiseksi:( Tämä on väärin, tiedän sen. Ei silti tunnu missään. Jumala jää viimeiselle sijalle, vaikka pitäisi olla ykkösenä. T'llä hetkellä olen humalassa (!) ja tunnen varmaan ensimmäistä kertaa, että rakastan Jumalaa.... Voi hyvänen aika, sanon minä. Uskovat! Auttakaa minua! Rukoilkaa, että pääsen näistä elämäni murheista ja tästä suosta selvemmille vesille. Herra kanssanne!
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskovat luulevat usein, että ongelmat pitää ratkaista rukoilemalla, että ne tulee ratkaistua "henegllisesti". Kuitenkin, Jumala vaikuttaa koko yhteiskunnassa kaiken hyvän kautta mitä siinä on. Esimerkiksi psykiatrian polin kautta.
Olen itse uskova ja masennusta sairastava. Jumala on auttanut upeasti lääkkeiden ja ammattiauttajien kautta. Helposti uskis on kuin siinä tarinassa, missä mies on haaksirikkoutuneena luodolla myrskyn keskellä. Sinne tulee pelastusalus, mutta uskova huutaa että kyllä Jumala pelastaa mut, ja kieltäytyy nousemasta laivaan. Sitten tulee helikopteri ja käy samalla tavalla, mies ei nouse kopteriin. Lopulta mies hukkuu. Taivaassa mies kysyy Jumalalta, miksei tämä tullut pelastamaan tätä. Jumala vastaa: minä lähetin sinulle pelastusaluksen ja helikopterin, mitä oikein odotit?
Se että koet kännissä rakastavasi Jumalaa, kuulostaa huvittavalta. Ei siinä mielessä että nauraisin sinulle, vaan sillä tavalla, että olet ihan tavallinen ihminen joka kuvittelee että henegllisyys nostaisi sut arjen yläpuolelle ja että ongelmien ratkominen tapahtuisi jossain sfääreissä.
Ei uskovana olon ihanuus ole siinä että tulee mahtavia fiiliksiä ja kokee Jumalan läsnäoloa yms. Onhan se hienoa jos näin käy mutta moni meistä on varsin rikki ja onneton. Uskovana olemisen pihvi on se, että on tietoisuus tai toivo siitä että yksin ja hajalla ei olekaan yksin. Apu voi silti tulla varsin inhimillisistä lähteistä noin näennäisesti.
Neuvoisin sua menemään lääkäriin, jos sulla on ollut pitkään masennusta ja ahdistusta. Olet sen arvoinen Jumalalle : )