Mä haluan töitä...
Vaihdoin alaa pari vuotta sitten, ja aloi tämä paska lama siinä ja työttömäksi jäin. Lähdin nyt joutessani taas opiskelemaan uutta, mutta kun ei jaksas tätä ja hidastelua ja möllötystä. Uusi homma ei tunnu yhtä kiinnostavalta kuin se edellinen ammatti, mutta eipä taida sinne enää paluuta (?) olla kun osaaminen vanhenee koko ajan.
Vttu. Miten voikin olla näin perseestä.
Saispa töitä.
Kommentit (6)
Olen kokki ja olisi lukuisia muitakin paikkoja mihin pääsisin heti töihin. Suhteet auttaa todella paljon työn saannissa
Vierailija kirjoitti:
Olen kokki ja olisi lukuisia muitakin paikkoja mihin pääsisin heti töihin. Suhteet auttaa todella paljon työn saannissa
Mut sun hommat on tyylin 10-12e tunti.
Eihän sellaisella summalla jaksa montaa kuukautta alistua ja menettää omaa vapaata aikaansa. Vanhenet köyhänä ja väsyneenä. Miksi et vain vanhene köyhänä ja jaksavaisena?
Ravintola-ala on tosi rasittava terveydelle ja ei ole työterveyttäkään tai lääkäriä. Tuhoat vain terveytesi halvalla.
Ja hyvinvointiyhteiskuntaa puretaan, niin onko vörttiä?
Täällä Suomessa pärjäilee ilman työtäkin...voi harrastaa kaikkea ilman työesteitä..
Ymmärrän sinua todella hyvin!
Mitä alaa opiskelet nyt?
Olen itsekin ollut työtön pitkään ilman vakituista työpaikkaa, paitsi saanut onneksi joitain vuokratyökeikkoja. Mutta eihän ne tulot riitä normaaliin elämiseen.
Olin aidosti onnellisimmillani kun sain 6 kuukautta jatkuneen työkeikan. Ei tarvinnut huolehtia miten rahat riittää laskuihin ja sai säästettyä kivasti. Tunsi myös kuuluvansa johonkin yhteisöön, oli kivat työkaverit ja itsetunto vahvistui kun sai onnistumisen kokemuksia. Työttömänä alan epäillä jopa omaa ammattitaitoani, vaikka oikeasti olen todella hyvä työssäni.
Nytkin haen joka päivä töitä. Enkä enää keksi uusia keinoja miten saisin työtä. Se on niin turhauttavaa. Joudun tekemään avoimia hakemuksia sillä työpaikkailmoituksia on vain muutama kuukaudessa ja nekin yleensä vuokratyöpaikkoja. tuntuu ettei avoimella hakemuksella ole ollenkaan realistista päästä minnekään ainakaan ilman suhteita.
Mutta yritän pysyä toiveikkaana.
Saisko vertaistukea,? Tai jotain.
Vtuttaa.