Olen niin kateellinen niille, joiden puoliso on "se ilma jota hengittää".
Enkä tarkota mitään brasialaista pierupornoa.
Mulle on olemassa sellainen ihminen, mutta minä en ole sitä hänelle. Eikä me voida olla yhdessä, toinen ei halua ja mua satuttaisi liikaa se tunteiden ykspuolisuus.
Katkeraa. Ja meillä on yhteinen lapsikin, joten toista joutuu pakosti näkemään. :(((
Kommentit (11)
joka olisi sitä samaa.
Itse olen naimisissa ja neljän lapsen äiti ja puolisoni taitaa olla enemmänkin se elämäni suurin virhe kuin se suurin rakkaus. Eikä eroaminenkaan toisi muuta kuin lisää ongelmia ja satuttaisi lapsia.
"älä jää tuleen makaamaan", "jokainen on oman onnensa seppä" jne.
Montako kertaa sulla on tullut itseäsi suurempi rakkaus eteen?
tapauksessa, jossa toinen osapuoli ei ole laisinkaan innostunut koko rakkaudesta? Tyhmyyttä se lähinnä on ja epäkunnioitusta itseään kohtaan.
"älä jää tuleen makaamaan", "jokainen on oman onnensa seppä" jne.
Montako kertaa sulla on tullut itseäsi suurempi rakkaus eteen?
yksipuoliset tunteet eivät ole tunteita vaan itsekunnioituksen puutetta? Ihailen sun voimakkuutta.
yksipuoliset tunteet eivät ole tunteita vaan itsekunnioituksen puutetta? Ihailen sun voimakkuutta.
Oikeastikin, yksipuolinen rakastaminen on vähän semmoista teinimeininkiä. Tietysti jos on pitkä avioliitto takana ja toinen jättää toisen, niin väistämättäkin sitä jättäjää vielä jonkin aikaa rakastaa. pitäähän se käydä läpi se ero eka. Mutta ei kai kukaan itseään arvostana oikeasti rakasta toista ihmistä yksipuolisesti, ainakaan kovin pitkään? Sillä miksi haluaisi olla yhdessä ja rakastaa ihmistä joka ei rakasta sinua?
ikinä niin rakastunut ja sen jälkeen rakastanut toista enemmän kuin ketään muuta? Ja että se toinen on ollut "se ilma jota hengität"?
Ehkä olen sitten heikko tai mulla ei ole itsekunnioitusta, mutta se ei vaan se tunne mene ohi, tai se tieto että sellainen ihminen on olemassa.
Kyllä mieskin rakasti mua, ainakin hetken.
Montako kertaa sulla on tullut itseäsi suurempi rakkaus eteen?
Mutta nykyään en pyri suhteeseen. Annan ihmisen olla se, mikä hän on ja jos hänen lähellään on hyvä olla, pyrin siihen mutta ystävänä. Nykyään myös kerron kyseiselle miehelle, jos hän on enemmän puoleensavetävä kuin pitäisi olla. Muutama viikko sitten sanoin eräälle erittäin karismaattiselle miehelle, että ei, en voi lähteä kanssasi oluelle koska silloin voi käydä niin että alan käpälöidä sinua. Että tavataan vaan ihan harrastuksen merkeissä muiden ihmisten läsnäollessa. Ja hän ymmärsi hyvin ja nauroi.
Enpäs tiedä puhutaanko me samasta tunteesta sitten. En ainakaan usko.
Itse olen rakastanut kahta miestä ennen tätä ja tämä oli... hmm... todella erilaista.
Tiedätkö, yht'äkkiä sitä vaan tajusi, että tässä on ihminen, jonka kanssa voi ilman mitään epäilystä viettää loppuelämänsä! Ilman minkäänlaista epäröintiä missään vaiheessa. Kehon täytti sellainen todella lämmin varmuuden tunne, onnellisuus. Ei sitä voi oikein edes sanoin kuvailla.
En usko että sellaista ihmistä tapaa kovin montaa kertaa elämässä, varsinkaan kun en ole mikään kovin nuori enää.
Enpäs tiedä puhutaanko me samasta tunteesta sitten. En ainakaan usko.
Itse olen rakastanut kahta miestä ennen tätä ja tämä oli... hmm... todella erilaista.
Tiedätkö, yht'äkkiä sitä vaan tajusi, että tässä on ihminen, jonka kanssa voi ilman mitään epäilystä viettää loppuelämänsä! Ilman minkäänlaista epäröintiä missään vaiheessa. Kehon täytti sellainen todella lämmin varmuuden tunne, onnellisuus. Ei sitä voi oikein edes sanoin kuvailla.
En usko että sellaista ihmistä tapaa kovin montaa kertaa elämässä, varsinkaan kun en ole mikään kovin nuori enää.
Syynä tosin voi olla sekin, että minä kiinnitän huomiota vain ihmiseen, hänen sisimpäänsä enkä kavahda ihmisissä olevia vikoja ja heikkouksia. Näin löytää paljon rakastettavaa ja hyvää oloa. Toki oma rakkaani, siis se jonka kanssa minulla on seksisuhde, on lisännyt rakkauttani kaikkia kohtaan.
Enpäs tiedä puhutaanko me samasta tunteesta sitten. En ainakaan usko.
Itse olen rakastanut kahta miestä ennen tätä ja tämä oli... hmm... todella erilaista.
Tiedätkö, yht'äkkiä sitä vaan tajusi, että tässä on ihminen, jonka kanssa voi ilman mitään epäilystä viettää loppuelämänsä! Ilman minkäänlaista epäröintiä missään vaiheessa. Kehon täytti sellainen todella lämmin varmuuden tunne, onnellisuus. Ei sitä voi oikein edes sanoin kuvailla.
En usko että sellaista ihmistä tapaa kovin montaa kertaa elämässä, varsinkaan kun en ole mikään kovin nuori enää.
Jotenkin naurattaa kun juuri noin tunsin miestäni kohtaan suhteen alkuvaiheessa. Alussa ei voi kuitenkaan tietää miltä myöhemmin tuntuu. Ihmiset muuttuvat, suhde muuttuu. Mutta ymmärrän että alussa tunne on ainutlaatuinen ja pakottaa seuraamaan itseään, sitä se oli minullekin.
kun unohdat hänet ja vaadit itsellesi parempaa. Arvosta ja rakasta itseäsi. Nauti elämästäsi lapsesi kanssa kahdestaan. Sinun ei tarvitse tyytyä vain johonkin.. älä ole epätoivoinen..miehet näkevät sen kauas..itseään rakastava ja kunnioittava nainen on kiinnostava..murehtiminen ja itsesääli ei tee elämästäsi yhtään parempaa.