Tää on tosi vaikea myöntää, mutta puoliso vie mun elämänilon

Pelasta itsesi ja lähde. Älä pilaa elämääsi jonkun toisen takia, jos ei ole parannusta näköpiirissä.

Jätä se sika/emakko

Minusta tuntui vuosia samalta. Muutin omaan asuntoon.

Niin, tuntuisi helpottavalta jos asuisimme erillään. Asumme nyt minun yksin omistamassa asunnossa. Masennuksen alkuvaiheessa puoliso oli työkyvytön ja talous menikin pahasti kuralle. Ei ole vieläkään oikein päässyt jaloilleen. Ja olen tietysti mahdollistanut auttamalla monin tavoin. Kilttinä ihmisenä tuntuisi tosi pahalta potkia häntä pois kotoa. Itse en mielellään muuta kun lapsellamme on elämä rakentunut tänne. Ap 

Myöntäminen on ensimmäinen askel.

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuntuisi helpottavalta jos asuisimme erillään. Asumme nyt minun yksin omistamassa asunnossa. Masennuksen alkuvaiheessa puoliso oli työkyvytön ja talous menikin pahasti kuralle. Ei ole vieläkään oikein päässyt jaloilleen. Ja olen tietysti mahdollistanut auttamalla monin tavoin. Kilttinä ihmisenä tuntuisi tosi pahalta potkia häntä pois kotoa. Itse en mielellään muuta kun lapsellamme on elämä rakentunut tänne. Ap 

Miksi sinun pitäisikään lähteä yksin omistamastasi asunnosta?

Saat pelastaa itsesi.

Olisiko sinulla mahdollisuutta tai halua kokeilla psykoterapiaa itsellesi? On ihan yleistä, että masentuneen läheiset tarvitsevat tukea. Ehkä muutamakin käyntikerta voisi riittää siihen, että saisit ajattelutapaasi ja rajojasi terveemmiksi. Tai jotain vertaistukiryhmää?

Kerran se kirpaisee. Mieti miten tuo ilmapiiri vaikuttaa kasvavaan lapseesi.

Äitiä on vaikee noin vaan potkia pihalle, mut ehkä vetoomalla mt-ongelmiin saat sen kivuttomasti ulos.

Jos olet mies, on tärkeintä tukea häntä olemalla rauhallisesti läsnä, kuuntelemalla ilman arvostelua ja osoittamalla, ettei tämä ole yksin. Arjen pienet teot, kuten auttaminen käytännön asioissa ja lempeä yhdessäolo, tuovat turvaa silloin kun voimat ovat vähissä. Ammattiavun hakemiseen kannattaa kannustaa hienovaraisesti ja tarjoutua kulkemaan rinnalla, mutta ilman painostusta. Masennus on seurausta sinun vahingollisesta toiminnastasi, ja siksi sinun velvollisuutesi on kantaa siitä täysi vastuu. Sinun on kuunneltava vaimoasi ilman selittelyä, myönnettävä aiheuttamasi kipu ja lopetettava kaikki käytös, joka on vienyt turvaa ja ihmisarvoa. Pelkät sanat eivät riitä, vaan sinun on osoitettava muutosta teoilla, ottamalla vastuu arjesta, luomalla rauhallinen ja kunnioittava ilmapiiri sekä asettamalla vaimon toipuminen etusijalle.

Jos olet nainen, jätä se sika. Ansaitset parempaa.

Ai olette olleet pariterapiassa pitkään? Olet kysynyt puolison nkökulmaa?

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuntuisi helpottavalta jos asuisimme erillään. Asumme nyt minun yksin omistamassa asunnossa. Masennuksen alkuvaiheessa puoliso oli työkyvytön ja talous menikin pahasti kuralle. Ei ole vieläkään oikein päässyt jaloilleen. Ja olen tietysti mahdollistanut auttamalla monin tavoin. Kilttinä ihmisenä tuntuisi tosi pahalta potkia häntä pois kotoa. Itse en mielellään muuta kun lapsellamme on elämä rakentunut tänne. Ap 

Se vastuuntunto ja syyllisyys juuri estää toimimasta, vaikka itse kärsisi kuinka. Tiedän tämän omaltakin kohdalta, kun on vuosia yrittänyt vain ymmärtää ja joustaa. Varuillaan oloa, ja omat tarpeet jätetty sivuun, kun on pitänyt aina keskittyä toisen mielentilaan tai hyvinvointiin. Toinen osaa tietysti käyttää sitä hyväkseenkin, ja tuskin antaa sille arvoa, kun on tottunut palveluun.  Enää puuttuu se pieni sysäys, joka saa liikkeelle ja muuttamaan pois yhteisestä asunnosta. Ulkopuoliset tietysti paheksuvat varsinkin naisen lähtöä, koska kaikki paha ei näy aina ulospäin.  Voimia sinnekin. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran se kirpaisee. Mieti miten tuo ilmapiiri vaikuttaa kasvavaan lapseesi.

Huono ilmapiiri on parempi kuin se, että lapsen vanhempi heitetään pois sairastumisen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran se kirpaisee. Mieti miten tuo ilmapiiri vaikuttaa kasvavaan lapseesi.

 

Huono ilmapiiri on parempi kuin se, että lapsen vanhempi heitetään pois sairastumisen takia. 

Et ole kasvanut kodissa, jossa oli huono ilmapiiri... Olisivat eronneet, olisi ollut yksi koti, jossa tasapainoinen meininki.

Ihan ekana, et voi parantaa ketään, jos tyyppi ei itse sitä halua. Sellaisessa asetelmassa susta tulee vanhempi ja hänestä sun lapsi. Tukena voi ja saa olla, mutta alkusysäys tulee tulla itsestä. Ja vaikka kuinka olisi masentunut, se on hänen asiansa ja vastuunsa hoitaa asia. On inhimillistä, että se on pirun vaikeaa, mutta olet vastuussa myös lapsistasi. Millaisen parisuhdemallin haluat heille näyttää? Kantavatko lapset vastuuta ja huolta vanhemmastaan (itse kannoin, ja se vaikuttaa vielä aikuisena elämääni hyvin rajoittavasti turhattomuuden tunteena).