Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän perheessä tapana sanoa, "ei meidän lapset " ja uskooa kaikki lasten puolustus tarinat?
16.01.2026 |
Ei meidän lapset sellasta tee van ne on nuo muut, naapurin kakarat! Olipa miten ilmiselvä asia, niin, oma lapsi on se , joka sädekehä pään päällä kulkee! Ja ei siinä vielä kaikki, sitä asiaa puidaan vielä jopa toistakymmentä vuotta sen jälkeenkin ja ollaan puolustuskannalla , ei se meidän lapsi ollu, vaikka oli ihan yhtälailla ja ehkä vielä se pääpirhu. Kerrotaan koko lähiporukalle asiaa totena, uskomatonta, menis lääkäriin puimaan asiaa, jos noin jää koko elämäksi kaivelemaan.,
Mites teillä muilla, vaivaa mieltä nuorten töppäykset vielä silloinkin, kun he ovat jo aikuisia ihmisiä ja heillä on jo perheet?
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä toistaiseksi joutunut sellaiseen tilanteeseen, että lapsiani syytettäisiin jostain ikävästä asiasta. Koulustakaan ei ole koskaan tullut negatiivista palautetta. Kotona kyllä joutuu välillä selvittelemään asioita.
Samoin. Lapsi seiskalla, keskiarvo 9,7 eikä ikinä negatiivista palautetta mistään. Ja kun on vain yksi lapsi, ei tarvitse selvitellä riitoja edes kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidän perheessä lasten tarvitse mitään puolustustarinoita keksiä koska tiedämme muutenkin että mahdolliset syytökset ovat vailla perusteita.
Niin, tuo ap:n juttuhan on sattunut jo n. toistakymmentä vuotta sitten. Jos teidän lapset on vasta kouluikäisiä, niin, vielä ehtii tapahtumaan ja kaikestahan ei jää kiinnikkään. Ja kaikille ei edes tapahtu mitään ikäävää, mitä jotkut alkais puimaan vielä silloin, kun lapsi on jo aikuisiässä.
Meidän lapsi ei selittele mitään jos ja kun jää kiinni. Ymmärtää hävetä ja pyytää anteeksi.
Enemmän olen ihmeissäni että hän monesti selviää koulussa ja kaveriporukassa aina niin vähällä kun sattuu ja tapahtuu. Ehkä syynä sitten on se, että lapsemm hyväksyy heti aiheelliset moitteet ja korjaa toimintaansa, eikä opettajille tai kavereiden vanhemmille tule tarvetta tehdä hänen kohdallaan niin suurta numeroa asioista?
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuo ap:n juttuhan on sattunut jo n. toistakymmentä vuotta sitten. Jos teidän lapset on vasta kouluikäisiä, niin, vielä ehtii tapahtumaan ja kaikestahan ei jää kiinnikkään. Ja kaikille ei edes tapahtu mitään ikäävää, mitä jotkut alkais puimaan vielä silloin, kun lapsi on jo aikuisiässä.
Otsikossa puhuttiin ilmiöstä "ei meidän lapset". Silloin ei viitata aikuisiin lapsiin, vaan lapsiin, jollaisia peruskouluikäiset lapset ja nuoret ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on jotain omia ongelmia jos lasten toistakymmentä vuotta sitten tekemät asiat vaivaavat niin paljon, että niitä pitää ottaa puheeksi.
Menee nyt aiheen viereen, mutta parempi tuo "ei meidän lapset" kuin "kyllä meidän lapset". Ei ollut kovin kivaa, kun oma äitikin ajatteli meistä pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Mutta entisellä naapurillani oli, olivat "parempaa väkeä" kunnes eräs yö poliisit toi pojan kotiinsa.
Jos tötöillään, asiat selvitetään ja pyydetään anteeksi. Ei siinä sen kummempaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se meidän poika... Tämän olen aina tulkinnut no. niin, että juurikin se meidän poika...
Minun lapset on täydellisiä enkeleitä jotka ei koskaan tee mitään väärää tai pahaa ne on muiden lapset jotka tekee ne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omiensa puolustaminen on syvällä ihmisyydessä, eipä sille taida oikein mitään voida. En tiedä, pitäisikökään.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on jotain omia ongelmia jos lasten toistakymmentä vuotta sitten tekemät asiat vaivaavat niin paljon, että niitä pitää ottaa puheeksi.
Onko sinun lukemisen ymmärtämisessä jotain häikkää?
Ei ap ole se tuossa jutussa, joka on vanhoja asioita kaivellu, vaan ilmeisesti asia on tullut nyt tietoon, että jokuJOKU, on vanhoja asioita alkanut kaivelemaan!
En ole vielä toistaiseksi joutunut sellaiseen tilanteeseen, että lapsiani syytettäisiin jostain ikävästä asiasta. Koulustakaan ei ole koskaan tullut negatiivista palautetta. Kotona kyllä joutuu välillä selvittelemään asioita.