Lue keskustelun säännöt.
Muita oman elämänsä Aku Ankkoja?
16.01.2026 |
Miten voi olla näin tervanjuontia koko elämä? Yhdestä sairaudesta selviät niin heti tulee toinen. Saat lääkkeet joita elimistö ei kestä. Muokkaat ruokavalion täysin uusiksi, muka terveelliseksi. Saat sen myötä uusia sairauksia ja niihin lääkkeet. Saat lääkkeistä sivuvaikutuksia ja joudut vaihtamaan toiseen, kolmanteen ja neljänteen. Jokaisesta tulee sivuvaikutuksia joihin tarvitsee lisää uusia lääkkeitä. Puhkeaa perinnöllinen sairaus ja taas lisää pillereitä naamaan loppuelämän ajan. Verikokeita jatkuvasti niin että naama vaan kalpenee ja paineet katoaa.
Pääset yhdestä oireesta eroon ja tulee taas jokin uusi. Yhtäkkiä oletkin vaarallisesti allerginen jollekin ruoka-aineelle ja epipeniä reiteen.
Lääkäriin, sairaalaan, apteekkiin, lääkäriin. Stanallinen Bermudan kolmio johon hukkuu kaikki rahat, aika ja hermot. Ja töihin pitäisi kyetä, hoiperrellen tai kontaten. Mutta kun ei ole masentunut eikä polla sekaisin, kroppa vaan pettää.
Miten tämän saa loppumaan? Kohta pystyy syömään vain tuorekurkkua ja juomaan hanavettä. Tunnen itseni Aku Ankaksi. Onko kohtalotovereita? Edes yksi?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
On. Vuosikymmeniä taistellut nivelreuman kanssa ja jos joskus yksi vuosi meneekin vähän helpommalla niin varmasti seuraavana otetaan kyllä senkin edestä osumaa. Jatkuvaa säätöä tukehduskierteen, lääkitysmuutosten ja leikkausten kanssa. Töissä mennä nilkutetaan, kun polla ei meinaa millään levitä enkä tiedä olisiko sitten eläkkeellä sen kivempaa vaikka sattuisikin pääsemään.
Tsemppiä sulle, olet ajatuksissani.
Kiitos, samoin sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tavallaan, mutta mun taakkana ei niinkään ole terveys. Tai no tavallaan joo, onnettomat geenithän siinä on takana, että olen sosiaalisesti täysi tumpula, ja sen takia totaaliyksinäinen, ja työelämässäkin on vaikeaa. Fyysinen terveys on hyvä, mutta mielenterveys kyllä kärsii ainaisesta yksinäisyydestä ja ulkopuolelle jäämisestä.
Minä olen aina sanonut olevani tuollainen. Mikään ei onnistu. Aina tulee märkä rätti naamalle jostain suunnasta. Huonoa tuuria ja epäonnistumisia. Hetken jos olet onnellinen jostain asiasta niin kohta vetäistään matto alta. Terveys ei ihan prakaa vaikkakin hieman, mutta lähinnä työjutut, taloudelliset asiat, ihmissuhteet ja tulevaisuuden haaveet poskellaan. Lisäksi sattuu niitä Akun tyylisiä kämmejä ja mokia ja pikku onnettomuuksia joita saa hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina sanonut olevani tuollainen. Mikään ei onnistu. Aina tulee märkä rätti naamalle jostain suunnasta. Huonoa tuuria ja epäonnistumisia. Hetken jos olet onnellinen jostain asiasta niin kohta vetäistään matto alta. Terveys ei ihan prakaa vaikkakin hieman, mutta lähinnä työjutut, taloudelliset asiat, ihmissuhteet ja tulevaisuuden haaveet poskellaan. Lisäksi sattuu niitä Akun tyylisiä kämmejä ja mokia ja pikku onnettomuuksia joita saa hävetä.
Kun ikää tulee niin lähinnä alkaa hymyilyttämään, kun tietää jo etukäteen että joka homma tulee menemään perseelleen. Jos ei heti niin ainakin kohta. Ei näitä vastoinkäymisiä mitenkään tasapuolisesti jaeta mutta itselle on tullut jotenkin sellainen asenne, että anna tulla vaan, pistä elämä perkele parastasi, minä en lannistu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina sanonut olevani tuollainen. Mikään ei onnistu. Aina tulee märkä rätti naamalle jostain suunnasta. Huonoa tuuria ja epäonnistumisia. Hetken jos olet onnellinen jostain asiasta niin kohta vetäistään matto alta. Terveys ei ihan prakaa vaikkakin hieman, mutta lähinnä työjutut, taloudelliset asiat, ihmissuhteet ja tulevaisuuden haaveet poskellaan. Lisäksi sattuu niitä Akun tyylisiä kämmejä ja mokia ja pikku onnettomuuksia joita saa hävetä.
Minulla myös oli aikoinaan tuo taloudellinen epäonni eli heti kun sai vaikka veronpalautusta vähän enemmän niin ihan satavarmasti jokin hajosi, auto tai kodinkone. Sinne meni nekin rahat, hetken ehti iloita että kerrankin saa jotain ekstraa kivaa. Onneksi se kausi meni ohi vaikka nyt se on taas tulossa takaisin.
Lisäksi aina on ollut se että mitä tahansa uutta ostan niin taatusti siinä kyseisessä yksilössä on jokin vika. Aina sanovat reklamoidessani " ei ole kukaan muu kyllä reklamoinut". Joo ei, se ensimmäinen reklamoijahan on aina väärässä. Sitten väännetään ja käännetään, kysellään ja selvitellään, todistellaan ja vakuutellaan eikä mitään hyvitetä koska ensimmäinen reklamoija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin on jännä huonon onnen lisäksi, ettei minulle ole kehittynyt mitään erityistä hyvää taitoa. Yleensä joku on hyvä piirtämään, joku, joku tekemään kampauksia, joku käsitöitä, joku matemaattinen, musikaalinen tai kielinero. Minä en vain osaa mitään erikoisen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina sanonut olevani tuollainen. Mikään ei onnistu. Aina tulee märkä rätti naamalle jostain suunnasta. Huonoa tuuria ja epäonnistumisia. Hetken jos olet onnellinen jostain asiasta niin kohta vetäistään matto alta. Terveys ei ihan prakaa vaikkakin hieman, mutta lähinnä työjutut, taloudelliset asiat, ihmissuhteet ja tulevaisuuden haaveet poskellaan. Lisäksi sattuu niitä Akun tyylisiä kämmejä ja mokia ja pikku onnettomuuksia joita saa hävetä.
Kun ikää tulee niin lähinnä alkaa hymyilyttämään, kun tietää jo etukäteen että joka homma tulee menemään perseelleen. Jos ei heti niin ainakin kohta. Ei näitä vastoinkäymisiä mitenkään tasapuolisesti jaeta mutta itselle on tullut jotenkin sellainen asenne, että anna tulla vaan, pistä elämä perkele parastasi, minä en lannistu.
Sinullakin "why me?" tilalle tullut "try me!".
Vaikka itselläni ei niin henkeäuhkaavia sairauksia ole vielä montaa ollut niin veti kyllä hiljaiseksi ja hävetti oma valitukseni kun luin jostain naisesta jolla oli ollut syöpä seitsemän kertaa. Mutta on kai sitä lupa välillä menettää hermonsa pienemmistäkin vaikeuksista, toisaalta monta pientä yhtäaikaa onkin yhteensä aika suuri.
Ap
On. Vuosikymmeniä taistellut nivelreuman kanssa ja jos joskus yksi vuosi meneekin vähän helpommalla niin varmasti seuraavana otetaan kyllä senkin edestä osumaa. Jatkuvaa säätöä tukehduskierteen, lääkitysmuutosten ja leikkausten kanssa. Töissä mennä nilkutetaan, kun polla ei meinaa millään levitä enkä tiedä olisiko sitten eläkkeellä sen kivempaa vaikka sattuisikin pääsemään.
Tsemppiä sulle, olet ajatuksissani.