Menin tekemään koronavauvan ensimmäisen vastaantulijan kanssa

ja lapsi on aivan ihana. Mutta loput on sitten näitä, mitä ei saisi ääneen sanoa. Miehessä tärkein kriteeri oli, että ei ole hengitystieoireita, ja heti toisilta treffeiltä tulin raskaaksi (vaikka hälytyskellot soivat heti, mutta mies ei halunnut odottaa). Yhteydenpito ystäviin oli hankalaa, raskaudestakin kerroin vasta puolen välin jälkeen. No en ala haukkumaan miestä, mutta muitakin kriteereitä olisi voinut olla kuin että ei ole hengitystieoireita ja halusi lapsen. Elämämme on nyt yhtä tuskaa ja painajaista aina, kun mies on kotona. Onneksi usein on omilla menoillaan päiväkausia. En uskalla erota, koska pelkäisin jättää lapsen yksin miehen kanssa. Tunnen itseni aivan idiootiksi miesvalintani takia. Ja olen taas raskaana, koska pelkäisin ainokaisen jäävän ainoaksi.