Usein ihminen, joka ei suutu tai pahoita mieltään pienistä asioista, on sellainen, jolla on yhdistelmä useita tekijöitä

Jotkut ihmiset ovat synnynnäisesti rauhallisempia vähemmän reaktiivisia.

Heidän hermostonsa ei hälytä yhtä herkästi, joten pienet ärsykkeet eivät tunnu suurilta.

Tämä ei tarkoita, etteivät he välittäisi vain sitä, etteivät he ota kaikkea henkilökohtaisesti.

Kun on nähnyt isompia kriisejä, pienet harmit eivät tunnu yhtä painavilta.

Moni ei-pienistä-suuttuja on opetellut:

tunnistamaan omat tunteensa

säätelemään reaktioitaan

erottamaan asian ja oman arvonsa toisistaan.

He eivät tukahduta tunteita, vaan käsittelevät ne nopeasti ja rakentavasti.

Jos oma arvo ei ole jatkuvasti uhattuna, kritiikki, kiire tai toisten töksähdykset eivät satu yhtä syvältä.

Tällainen ihminen ajattelee herkästi:

Tämä kertoo enemmän toisesta kuin minusta.

 

Moni on tietoisesti päättänyt:

mihin asioihin reagoi

mihin ei kannata käyttää energiaa

Kyse ei ole välinpitämättömyydestä vaan rajoista.

 

Ihminen, joka ei pahoita mieltään pienistä, ei ole tunteeton eikä aina valmis.
Usein taustalla on:

harjoittelua

erehdyksiä

aiempaa herkkääkin vaihetta.

 

Ja päinvastoin: ihminen, joka suuttuu pienistä, ei ole heikko usein hän on vain ylikuormittunut, epävarma tai väsynyt.