Lue keskustelun säännöt.
Kaverini ei jaksanut jatkuvaa synkistelyäni
13.01.2026 |
Hän lopetti yhteydenpidon kokonaan ja kysyin, miksi teki näin. Hän kertoi, että kaipaa välillä ilottelua, kun kanssani naistenillat menee helposti synkkiin puheenaiheisiin, niin koki ulkopuolisuutta ja halus etäisyyttä.
Minulla on kieltämättä ollut aika vaikeaa viimeaikoina ja olen avautunut kavereilleni paljon minun ongelmistani. Mutta silti ikävää ku tosta katkaisee välit. Ylireagoiko hän vai oonko mä vaan tylsää seuraa ku mä vaan valitan?
Kommentit (21)
No, onhan se raskasta. Mulla on työkavereissa pari sellaista joiden jutut on pelkkää valittamista aamusta iltapäivään. En kertakaikkiaan jaksa kuunnella, poistun nykyään paikalta sillä sekunnilla kun se alkaa. Ystävyyden katkaiseminen olisi tietenkin vaikeampi rasti mutta joskus itseään suojellakseen pitää sellaistakin tehdä. Ei se tarkoita sitä etteikö saisi myös synkistellä jos sille on aihetta, mutta ei ystävyys voi pelkkää synkkyyttä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta.
Tietenkin ystävät on sitä varten, ja niitä jotka kuuntelee elämän murheitasi. Mutta kokemuksesta, se alkaa ajan mittaan kuormittaa jokaista, ne murheet. Kun odottaa, että milloin se paasaaminen ja haukkuminen ja arvostelu alkaa. Ja yrittää olla neutraali ja välttää provosointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se raskasta. Mulla on työkavereissa pari sellaista joiden jutut on pelkkää valittamista aamusta iltapäivään. En kertakaikkiaan jaksa kuunnella, poistun nykyään paikalta sillä sekunnilla kun se alkaa. Ystävyyden katkaiseminen olisi tietenkin vaikeampi rasti mutta joskus itseään suojellakseen pitää sellaistakin tehdä. Ei se tarkoita sitä etteikö saisi myös synkistellä jos sille on aihetta, mutta ei ystävyys voi pelkkää synkkyyttä olla.
Minulla oli lähiesimies, oli raskasta sen kanssa töitä tehdä mutta onneksi ymmärsi huumoria, naurettiin sitten omaa kurjuuttamme, ei siinä työssä ollut muuta hyvää kuin palkka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko muistanut tasaveroisesti kysyä ja kuunnella ystävän kuulumisia, iloja ja suruja? Raskaat elämänvaiheet karkottaa helposti kavereita ennen kaikkea siksi, että vastavuoroisuus häviää.
Minä erakoiduin vastaavassa tilanteessa oma-aloitteisesti, kun kaverit yrittivät jatkuvasti "piristää" ja repiä rientoihin, kun taas itse en halunnut edes elää. Lopulta en enää jaksanut aina kokea olevani vääränlainen ja yrittää esittää muuta kuin olin. Katson ihmissuhteita uudestaan joskus, jos saan itseni parempaan kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverisi teki oikean ratkaisun. Valituksen kuuntelu on todella raskasta, kun se valitus vaan jatkuu ja jatkuu.
On aika synkistellä ja on aika iloitella mutta ei kumpaakaan jaksa kokoajan. Suht yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä arvostan tuon ystävän rehellisyyttä.
Kun se on vain raskasta olla aina sylkiämpärinä. On eri asia kuunnella toisen murheita, kun hänellä on vaikeaa, mutta jatkuva valittaminen ja synkistely syö aivoja. Jos toisen tapaamisen jälkeen jää aina huonompi ja kuormittuneempi mieli, mitä se oli ennen sitä tapaamista, niin ei sellainen ystävyys/kaveruus kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei jaksa kuunnella, jos aina vaan valittaa! Pinnat kaverille, että oli kanttia laittaa välit poikki ja valaista sua syystä, miksi näin teki. Kykenetkö edes miettimään muutosta omassa käytöksessäsi?
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi teki oikean ratkaisun. Valituksen kuuntelu on todella raskasta, kun se valitus vaan jatkuu ja jatkuu.
Tästä syystä tietyntyyppiset ihmiset käyvät terapiassa vuosikausia aikomustakaan "parantua".
Halutaan vain että joku kuuntelee jatkuvaa valitusta. Voin kuvitella että osa terapeuteista ajattelee että -ei taas tätä samaa,ollaan käyty tää läpi tuhatjayksi kertaa. No,tuntitaksa on kohdillaan antaa jankuttaa-
Kaveruuden voi ja saa lopettaa aivan koska tahansa toinen osapuoli niin kokee, kumpikaan ei ole toiselle velkaa mitenkään, ei ole luvattu papin edessä myötä- ja vastoinkäymisiä tai muitakaan sitoumuksia. Ilmeisesti aivan syystä jos ap penää onko tämä ylireagointia. Olisin vastaavassa tilanteessa lähtenyt jo paljon aiemmin kuin tämä kaveri
Sarjavalittajaa ei kukaan jaksa kuunnella, ei edes Tampereella.
Onhan se parempi valittaa kuin sairastua vakavaan masennukseen siksi ettei kukaan ole halunnut kuunnella ja auttaa.
Kyllä tosiystävä jaksaa kuunnella myös synkistelyä ainakin raskaissa elämäntilanteissa, jos ei nyt ihan jatkuvasti valiteta.
Kyllä sä oot tylsää seuraa, kun vaan valitat