Minusta tuli alkoholisti uskovaisena ollessa 36-vuotiaana!
olin töissä koulussa opettajan sijaisena 2 . vuotta, kävin salilla 5 kertaa viikossa mutta koin elämäni hyvin yksinäiseksi ja tyhjäksi netissä istumiseksi. aloitin 2 oluella vanhempainiltaan mennessä ja koin heti että Jeesus sanoi että "älä juo niitä" . Olisi pitänyt totella sitä ääntä. Siitä sitten vähitellen tuli tapa iltaisin juoda salin jälkeen muutama bisse ja viikonloppuisin saattoikin lipsahtaa kori. Aina jumala sanoi että "älä juo yhtään". onnistuin huijaamaan itseäni synnillä ja selitin itselleni että "jos silti pari...ja pari aina meni siihen että piti hakea muutama lisää ja lopulta aina muisti pois. Olutta vain. siinä meni 15 vuotta sitten samaa rataa. Olut, internet, raittius max viikon ja aina sama "feelis", pitää muutama ottaa ja kuunnella progea netissä kun ei ole muutakaan yhteyttä mihinkään.
varmaan kaikki johtui siitä että en kokenut Jumalan läsnäoloa enkä ole kokenutkaan näiden juomisvuosien aikana, tosi aina se pieni ääni sanoo: "älä juo yhtään" ja se tie voi viedä pyhän Hengen pilkkaan ja kadotukseen.
nyt olen ollut taas raittiina no 3 päivää.
Yritän pysyä kaidalla tiellä. Elämä on lyhyt ja olemme velassa Jumalalle Jeesuksen uhrista oman elämämme,. ja alkoholi vie vain tunteisiin ja sitten taas tyhjyyteen ja lisääntyvään yksinäisyyteen
vaimoa ja perhettä ei ole koskaan ollutkaan.
ikää jo 54 v ja vuodet hujahti jotenkin huuruissa näköjään netin ja kaljan voimalla, 36 vuotiaasta asti. sitä ennen olin raitis kokonaan.
tv minäpä se taas, A
Kommentit (12)
Ei kannata kuvitella omien ajatustensa olevan Jumalan puhetta. Kannattaa hyväksyä se, että omat ajatukset ovat omia ajatuksia.
Käy siellä AA:ssa. Jumala siellä toisenlainen.
Uskovaiset onkin joko entisiä tai tulevia alkoholisteja.
Mooses kopauttai vedet viiniksi, mitäs se jälkeen voi juoda janoonsa?
Vierailija kirjoitti:
Käy siellä AA:ssa. Jumala siellä toisenlainen.
siellä on käsittääkseni vain tupakkaa polttavia lo osereita ja öri seviä u kkoja jotka etsivät inhimillistä seuraa, jota en kaipaa koska ovat pas kasak kia
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kuvitella omien ajatustensa olevan Jumalan puhetta. Kannattaa hyväksyä se, että omat ajatukset ovat omia ajatuksia.
jos kuvittelisin ajatusteni olevan vain omia ajatuksia eikä Jumala puhetta, niin enhän minä nyt omia ajatuksia tottelisi! kuka nyt alkoholistin puheita jaksaa uskoa! mutta Jumalan puheeseen kannattaa suuntautua pelolla ja kunnioituksella!
ap
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset onkin joko entisiä tai tulevia alkoholisteja.
Täällä lestadiolaisalueella usein liikkeestä lähtevät nuoret miehet alkoholisoituvat.
Kaikki kontrolli on tullut ennen yhteisöstä ja kun yhteisö puuttuu, mikään eikä kukaan ei kerro, kuinka käyttäytyä.
Kauhea ajatella, että tuollainen sisäisiä ääniä kuuleva sekopää on ollut opettaja.
Mutta tuskin on totta.
Tämä on asia mistä ei usein ainakaan vapaissa suunnissa puhuta, että sielläkin on kokouksissa meitä alkoholia reilustikin käyttäviä. Ei me itsekään siitä puhuta, koska tiedetään että sitä ei oikein hyväksytä, ja toisaalta opetuskin usein on, että uskoon tullessa Jumalan pitäisi ottaa halukin alkoholiin pois. Luulinkin itse pitkään olevani ainoa jolta ei ottanut, mutta vähitellen olen tullut tuntemaan itseänikin paljon alkoholiongelmaisempia, jopa juomisen takia työkyvyttömiä, helluntaiuskovaisia.
Itsekin join juuri yksinäisyyteen ja siihen kun en tiennyt mitä elämässä halusin. Jumalakaan ei tuntunut koskaan puhuvan mitään mulle, ei antavan mitään tehtävää tai suuntaa. Niinpä tyhjyyttä ja yksinäisyyttä lievittääkseni itsekseni tissuttelin kaljojani. En koskaan niin nopeasti, että olisin ollut kännissä silmin nähden, se oli enemmänki sellainen lievä rauhoittava lääke se kalja mulle kuin humaltumiskeino. Toleranssi kuitenkin kasvoi niin, että kun 30-vuotiaana riittä 2 isoa tölkkiä per ilta, 45-vuotiaana tarvin samaan efektiin 6 isoa tölkkiä illassa.
En minä täysin raittiiksi koskaan pyrikään, mutta vähentänyt olen, koska mahalaukku vihoittelee nykyään refluksilla jokapäiväisestä juomisesta. Se joskus harmittaa, että vaikka join elämän tyhjyyteen, niin juuri se juominen aiheutti sen, etten yrittänyt koskaan esim. löytää puolisoa tai itselleni sopivampaa ammattia. Siesin vaan elämää päivästä toiseen tissuttelun avulla. Ja sitten kun havahduin tähän, oli jo liian myöhäistä ainakin perheen perustamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kuvitella omien ajatustensa olevan Jumalan puhetta. Kannattaa hyväksyä se, että omat ajatukset ovat omia ajatuksia.
jos kuvittelisin ajatusteni olevan vain omia ajatuksia eikä Jumala puhetta, niin enhän minä nyt omia ajatuksia tottelisi! kuka nyt alkoholistin puheita jaksaa uskoa! mutta Jumalan puheeseen kannattaa suuntautua pelolla ja kunnioituksella!
ap
Entinen helluntailainen itse, ja yksi iso syy pettymykseen oli juuri se, että koskaan et oikeasti voi tietää mikä on ns. astian makua eli ihmisen mielikuvituksesta ja alitajunnasta, ja mikä Jumalan puhetta, jos mikään. Kyllähän minä pitkään uskoin itsekin esim. muiden saamiin profetioihin, ja itselle tulleisiin sisäisiin sanoihin. Mutta profetiat osoittautui usein vääriksi, ja sitten tajusin, että ne omat jututkin saattaa hyvin olla omaa intuitiota tai yksi oman sisäisen puheen ääni vaan.
minunkin uskovat kaverini ovat kaikki helluntalaisia juoppoja, joiden kanssa keskustelen netissä päivittäin, tutustuin helluntalaisten nettipalstalla ja kaipa samanhenkiset löysivät toisensa. eräs helluntaikaverini joi itsensä hengiltä tai kai hirtti itsensä .
tv ap
A
pian lähden Japaniin ja kuolen siellä martyyrina, vaikka alko on siellä kyllä halpaa ja saa 24/7
tv Ap A