Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
G: Äiti, kuinka usein ajattelet: "mihin hittoon olen ryhtynyt?!"
23.10.2011 |
Itse huomasin oikeastaan ensimmäistä kertaa äsken ajattelevani noin. Leikillään tietenkin, mutta silti jonkin verran totuutta mukana myös.
Meillä kolmevuotias tytär, ja toinen tulossa. Ja oli melkoinen show-ilta lapsella, jonka päätteeksi miehen kanssa kauhisteltiin, että toinen samanlainen tulossa.
Samalla kadun kovasti ajatteluani, sillä molemmat lapset saatu aikaan hedelmöityshoidoilla.
Joo, ja tiedän, että ei se lapsiperheen arki ole yhtään sen auvoisempaa hoidoilla alkunsa saaneiden lasten kanssa, mutta ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, kuinka usein itse ajattelet samoin
Kommentit (4)
Kahden lapsen kanssa meni tosi kivasti ja helposti. Hermo kesti ja yhdessä tekeminen oli kivaa. Ajateltiin, että kolmaskin lapsi olisi ihana asia, kun kahdenkin kanssa on niin mukavaa.
Virhe. Minusta ei ole pyörittämään stressittä kolmen lapsen arkea kotiaskareineen, harrastuskuljetuksineen ja töissäkäymisineen. En millään ehdi olemaan jokaiselle tarpeeksi läsnä ja antamaan henkilökohtaista aikaa. Kukaan lapsista ei itsessään ole "liikaa", mutta tekemistä ja elämää on niin paljon enemmän. Kenelläkään lapsella ei ole mitään sairautta tai ylivilkkautta ym. Kaikki ovat ihania, iloisia ja herttaisia lapsia. Jos olisin etukäteen arvannut kuinka raskaaksi arki käy ja kuinka suurta morkkista koen riittämättömyydestäni äitinä, kolmas olisi jäänyt hankkimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavan usein nykyään :( Meillä on vilkkaat 1v ja 3v lapset, ja kyllä todella yhden kanssa jaksaisi vaikka villimpikin tapaus mutta kaksi - ja niiden väliset riekkumiset - niin menee jo tosi raskaaksi. Monesti mietin, milloinka elämästä taas tulee nautittavampaa, nyt vaan koittaa jotenkin jaksaa ja selvitä päivästä toiseen. Vaikka pois en noita tietenkään vaihtaisi.
joskus mietin olisipa elämä helppoa ilman lapsia. :) Toisaalta muistan miten kamalan kovaa halusin lapset. Ja miten ihanat he ovat.
Eniten pakokauhun tunteita tuli juuri ennen kuopuksen syntymää ja sen jälkeisinä aikoina. Lapset syntyivät vuoden välillä, ja oli tosiaan vähän hurjaa aikaa se. Näin muunmuassa unta, jossa yritin pysyä veden pinnalla. Molemmat lapset olivat sylissä, ja tiesin etteivät osaa uida. Jalat eivät ylttäneet pohjaan, koitin vain polskia kovasti että pysyttäisiin pinnalla. Perheeni oli rannalla, ja tiesin että auttaisivat jos huomaisivat, mutta eivät huomanneet.
Minusta tuo kertoi vain miten tiukilla olin.
Mutta voi miten ihanat lapset minulla onkaan, ne kujertelevat hykertelevät kepposmaakarit. :)
Alue: Aihe vapaa
Meillä 5 lasta. Kyllä mua joskus suorastaan kaduttaakin. Mutta aikuisena on silti kannettava vastuu ja yritettävä tehdä parhaansa. Esimerkiksi huolehtimalla omasta lepäämisestä ja harrastuksista ettei elämä pyöri vain lasten ympärillä. Kaikenlaisia tunteita mahtuu vanhemmuuteen, negatiivisiakin. Ei se äitiys muuta pyhimykseksi eikä tarvitsekaan. Tunteet ja ajatukset kertoo tarpeista.