Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö aamujen jo sujua?
11.10.2011 |
Poika on nyt 5,5v.
Aamut (sekä aikaiset, että myöhäiset - teen 2-vuorotyötä) sujuvat kutakuinkin samalla kaavalla aina.
Poika herää yleensä ihan hyväntuulisena ja tulee alakertaan. Annan pojalle vaatteet ja kehoitan pukemaan. Harvemmin mitään tapahtuu ja yleensä kysyn, tarviiko apua. Ei kuulemma tarvii. Tai sitten tekee vielä tän tai ton jutun. Tai haluaa leikkiä sitä tai tuota. Kerron, että ehtii hetken leikkiä, kunhan pukee ensin. -> Poika alkaa huutaa ja kiukuta. Varoitan kerran, ja puen sitten pojan itse. Poika vastustelee, kiukkuaa, pahimmillaan potkii ja lyö. Ei auta, puettava on. Ja poika yrittää riisua sitä mukaa kun saan vaatetta päälle. Välissä poika on mahdollisesti karannut jo kerran ja menee piiloon milloin minkäkin sängyn alle/vaatehuoneeseen/koiran häkkiin...
Hammaspesulle mennessä poika saattaa karata esim. yläkertaan, ellen sitten taluta kädestä.
Samalla kaavalla vedetään päälle ulkovaatteet. Toisinaan olen nakannut pojan odottamaan ulos rappusille ilman ulkovaatteita, jos ihan painimatsiksi meinaa mennä siksi aikaa, että saan nuoremman tenavan puettua valmiiksi. Tässä vaiheessa poika on yleensä jo jokseenkin suostuvainen pukemaan ne ulkovaatteetkin...
Autolle mennessä pitäs toisinaan kai taluttaa se niskavilloista autoon. Saattaa karata vaihteeksi ja juosta ympäri taloa tai piiloutuu leikkimökkiin.
Pahimmillaan raahaan kirkuvan ja potkivan jätkän autoon väkisin. Parempina aamuina saatetaan saada ne sisävaatteet päälle jopa ilman taistelua. Viimeistään kenkien kohdalla alkaa ämpyröinti... Eikä karkaan onneksi ihan joka helkkarin aamu enää sitten, kun saan sen ulos talosta.
Ja tuommoinen se on ollut aina. Viimeksi ollut päiväkodissa liki 3 vuotta sitten (ennen pikkusiskon syntymää) Silloin "toisella oli vaan aika paha uhmaikä".
Välissä oli siis viime viikkoon asti kotihoidossa, mutta samanlaista se oli silloinkin. Lähes. Mulla oli aikaa valmistella lähtöä tunti ja sitten pala kerrallaan hommata pukemisia sun muita toinen tunti. Harvoin oli mitään mihin oli pakko lähteä just tiettyyn kellonaikaan. Tai siis lukuunottamatta esikoisen esikouluvuotta kaksi vuotta sitten. Aamuisin oli pakko lähteä tyttö viemään eskariin ja joka hiivatin aamu JA iltapäivä sama taistelu. Poika oli silloin 3,5-4v
Tykkää kuulemma hoitotädistään ja menee sinne mielellään. Siis siinä vaiheessa, kun saan pojan autoon asti. Sen jälkeen ei mitään ongelmaa.
Eikä poika oikeastaan erottele sitä, ollaanko menossa kivaan vai vähemmän kivaan paikkaan. Jostain syystä lähtee tosin lääkäriin helpommin kuin mihinkään muualle.
Viikko nyt takana ja mulla meinaa katketa otsasuoni jo nyt! Ja näen painajaisia koulun aloituksesta... MILLOIN tän homman PITÄISI alkaa sujumaan?
Rutiinit on aina samat, periksi ei oo saanut ikinä, jos olen päättänyt, että nyt mennään.
Ja aina vaan on aamuja, kun tekis mieli upottaa tuo suohon tai jättää kotiin ämpyröimään keskenään.... Mä oon ihan loppu jo kohta. Helpottaako tää IKINÄ???? Mitä mä teen väärin?
Kommentit (12)
Esim. tarra jokaisesta hyvästä ja yhteistyökykyisestä aamusta. Kun on kolme tarraa, saa jotain kivaa. Ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja värikortit. Keltainen kortti on varoitus ja punainen kortti on sit jo huono juttu. Jos kortti pysyy vihreänä tai keltaisena saa palkinnoksi tarran tauluunsa. Ja kun tarroja on tietty määrä saa sitten yhdessä sovitun palkinnon.
Se ei vaan meinaa oikein toimia silti... Poika viis veisaa tarroistansa.
Kuvakorttejakin on kokeiltu. Järjestetään illalla valmiiksi aamun/päivän aikataulut. Mitä tehdään ensin ja mitä sen jälkeen... Poika kyllä tykkää kuvakorteistaan ja järjestelee niitä mielellään, muttei se kyllä näihin aamulähtöihin auta heposen hännän vertaa.
Itse koitan harjoittaa zeniläistä mietiskelyä jo suunnilleen ennen kun poika herää... Lehmän hermot tuon kanssa on ollut pakko kasvattaa. Mutta toisinaan... Noh, tulee se jossain vaiheessa aina olki joka kamelin selän katkaisee... Pakko myöntää. Ei sitä ihan huvikseen ota iskua kantapäästä leukaansa tms. päivästä toiseen hymisten vaan mennessään... (Mä olen kyllä jo aika hyvä väistelemään..)
koita kuitenkin pitää rytmistä kiinni. Joka ilta nukkumaan samaan aikaan, viikonloppuisin myös.
Tuossa iässä jo kaverit "nauraa"...
Ei pahasti kavereita nauramassa.
Ja joo. Kortteja on. Kaikkea pitää kokeilla...
Mä oon vaan niin hukassa tän pojan kanssa. Sisarukset ihan eri maata. Aina valmiita ku partiolaiset. Noh, vanhin onkin partiolainen :D Poika jumittuisi varmaan kotiin neljän seinän sisään ikiajoiksi jos annettaisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös tuota yöpuvussa hoitoon. Pakkaa jo ennalta tarvittavat vaatteet jne. kassiin, ja varoita myös hoitotätiä etukäteen :D Sitten vaan nostat pojan just niissä pukeissa autoon, mihin asti on hyvällään päästy siihen aikaan milloin täytyy lähteä. Toista tämä niin monta kertaa kuin tarpeen, Veikkaisin, että alle viikossa oppii, ja tämä arvio siis oman kokemukseni perusteella... :D
äitiähän tuossa siis nyt nöyryytetään. Siitä vaan tehdään loppu sillä, että temppuilulla ei saa lähtöä viivytettyä, vaan ulos lähdetään just sillon kun on meinattu, eikä sillon kun poika on leikkinyt äidillä mielestään tarpeeksi tai kun äidillä menee hermot. Tuon ikäinen kyllä tietää, mitä pitää olla päällä/tehtynä, kun hoitoon lähdetään. Jollei tee ja pue, niin niillä mennään sitten. Toivoa sopii tietysti, että lasta haittaa mennä ilman housuja ja kenkiä hoitoon. Ja että saat sen opetettua, ennenkuin tulee kunnon pakkaset. Sitten jo vähän arveluttava opetusmenetelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kesän hilppas muutenkin omalla pihalla alvariinsa pelkissä alushousuissa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä löytyy myös vilkas ja tempperamenttinen lapsi (4,5v), jonka kanssa on saanut kokeilla yhtä sun toista vaihtelevin tuloksin. Kun lapsia kuitenkin on useampi (3v ja 6v) ja muut ovat oppineet ilman mitään kortteja/tarroja tai muita systeemejä toimimaan pyydetysti niin olin kieltämättä aika pahassa pulassa...
Mietin, mitä ihmettä voisin enää tehdä toisin ja silloin päätin kokeilla aika äärimmäisiä keinoja (Huom! ei sovi herkille!! ;) ): aikaisten aamujen keino oli herättää ja valmistella lähtöä varten kaksi muuta lasta ensin (seisoivat ressut suunnilleen jo täysin puettuina tuulikaapissa...) ja vasta sitten nappasin hepun sängystä, puin vaatteet uniselle pojalle ja sitten suoraan autoon. Tämä tavallaan toimi, koska poika ei ehtinyt/jaksanut panna vastaan. Autossa poika kuitenkin protestoi, jolloin kerroin hänelle, että teemme tästä lähtien aina näin koska muuten emme ehdi ajoissa eikä hän ilmeisesti olekaan kiinnostunut mm. pukemaan itse. Tällä systeemillä mentiin viikko ja poika alkoi itse puhua, että haluaa pukea itse ja kävellä autolle. Seuraavalla viikolla (myöhäisemmät aamut) päätin, että kokeillaan onko oppi mennyt perille eli poika sai nousta omaan tahtiinsa ja pukea itse. No, ensimmäinen päivä sujui ihan hyvin ("uutuudenviehätystä"); toisena takkusi jo enemmän ja kolmantena meno alkoi uhkaavasti muistuttaa entistä. Silloin otin käyttöön keinon nro. 2: eli valmistauduttiin tyynen rauhallisesti lähtemään kahden muun kanssa. Meni hetki ennen kuin tyyppi tajusi, että olemme oikeasti lähdössä. Koska poika on kuitenkin niin jääräpäinen, ei hän voinut tulla pukemaan vaan päätti katsoa mitä tapahtuu. Vilkuttelin heipat ja kerroin hänelle, että jääkaapista löytyy ruokaa ja jos hän muuttaa mielensä niin vaatteet löytyvät eteisestä. Ja lupasin kertoa hänen parhaalle kaverilleen, että hän oli päättänyt mieluummin jäädä kotiin. Sitten vain ulos ja toiset lapset autoon; ennen kuin sain edes autoa käyntiin niin poika oli ulko-ovella täysissä pukeissa (aikaa pukemiseen meni siis alle 3min). Totesin vain, että kiva kun päätit tulla meidän mukaan ja varmasti kaverikin ilahtuu. Pojan piti siis saada itse "päättää" haluavansa tulla mukaan eli joskus auttaa se, kun lapsen saa haluamaan samaa asiaa ilman käskyttämistä. =)
Nyt on joidenkin mielestä varmaan lapsen luottamus menetetty yms. mutta huomautettakoon, että en uhannut jättää lasta yksin vaan kerroin, että olemme lähdössä ja mukaan saa halutessaan tulla. Toki piti varautua myös siihen vaihtoehtoon, että lapsi todella näyttäisi jäävän kotiin - olin etukäteen kysynyt anoppia ja hän lupasi tarpeen vaatiessa kävellä pihan poikki lapsenvahdiksi (jotain hyötyä siitä, että asutaan appivanhempien kanssa samassa pihapiirissä...).
No, joka tapauksessa näillä saatiin se ketju katkaistua ja siitä asti aamut ovat olleet rauhallisempia. Ihan ongelmattomia ne eivät aina ole mutta enää ei ole painimatseja pukemisen takia tai lapsen perässä juoksemista ympäri taloa. Mies hoitaa meillä lasten hakemiset iltapäivisin, joten nämä aamulähdöt ovat olleet minun vastuullani.
P.s.
Jollakin toisella palstalla joku kertoi ostaneensa autoon kannettavan DVD-soittimen ja siihen lasta kovasti houkuttavan DVD:n. Oli kuulemma lapsi mielellään aina aamuisin kiirehtinyt autoon, että ehtisi katsoa hetken suosikkiaan (ja unohti siis tyystin kaikki vanhat aamuvenkoilut)...
Alue: Aihe vapaa
rauhallisena(vaikkei todellakaan ole niin helppoa) sitten kun itsellä käämit palaa, peli on menetetty, hankalammaksi vaan menee, lapsi lyö totaalisesti jarrut pohjaan.
Ja aikainen nukkumaanmeno on toinen tärkeä.