Epäonnistunut elämässä, kohtalotovereita?
Onko ok olla katkera muille joilla menee hyvin? On omakotitaloa ja töitä, itsellä kun ei kumpaakaan, vaikka niitä halunnut. Vakituisessa työssä en ole ikinä ollut.
Mistä tämä johtuu? Noh tiiän että raha tekis mut onnelliseks. Tilillä aina pari euroa laskujen jälkeen
Kommentit (20)
https://www.mtv.fi/ohjelma/ebce48e985a54aea50a6/matthew-perry-a-hollywo…
Katso tuo dokumentti siinä nyt on yks tuore tapaus, joka vahvistaa jälleen kerran sen tosiasian että raha ei tee onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtv.fi/ohjelma/ebce48e985a54aea50a6/matthew-perry-a-hollywo…
Katso tuo dokumentti siinä nyt on yks tuore tapaus, joka vahvistaa jälleen kerran sen tosiasian että raha ei tee onnelliseksi.
En tarkoita julkisuutta, en mä semmosta pystyisi. Vaan ihan perus 3000e palkkaa. Tuosta voin vaan haaveilla.
Ei ole ok olla katkera tai kateellinen muille siitä että itse on epäonnistunut elämässä. Ei kukaan muukaan ole saanut elämässä sitä kaikkea mitä he ovat halunneet. Luultavasti sinä kuitenkin sait enemmän kuin moni muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtv.fi/ohjelma/ebce48e985a54aea50a6/matthew-perry-a-hollywo…
Katso tuo dokumentti siinä nyt on yks tuore tapaus, joka vahvistaa jälleen kerran sen tosiasian että raha ei tee onnelliseksi.
En tarkoita julkisuutta, en mä semmosta pystyisi. Vaan ihan perus 3000e palkkaa. Tuosta voin vaan haaveilla.
Työelämä pitää usein aloittaa ns. hanttihommista, vaikka olisikin koulutus pohjalla. Pitää vain jaksaa muutama vuosi sillä vähän matalammalla palkalla, jotta saat sitä kokemusta, josta joku on valmis maksamaan sinulle enemmän. Tuo 3000e ei ole realistinen palkkatoive henkilölle, jolla ei ole työkokemusta (saati koulutusta).
Oot masentunut, käy lääkärissä, hanki lääkitys. Mä oon paskoista lähtökohdista ihan mielenvikaisesta perheestä, mutta mä oon silti ihan hyvin pärjännyt, kun sitkeesti vaan halunnut pärjätä. Esim. töitä oon tehnyt aina vihoviimeisiä paskaduuneja joita hävennyt muiden edessä kunnes päässyt kokemuksen avulla taas pikkusen eteenpäin. En oo saanu asioita helpolla ja jatkuvasti kuoro huutanut taustalla oot ruma ja tyhmä, susta ei tuu ikinä mitään!!. Mut ilman mielialalääkitystä mullakin on tosi vaikeeta itteni kanssa, katkeruus ja negatiivisuus nostaa heti päätään ja tunnen itseni epäonnistujaksi ja vertailen itseäni jatkuvasti muihin. Mielialalääke pelasti mun elämän, enkä siitä ikinä enää luovu. Lapsesta saakka kolmekymppiseksi masentunut ja katkera, kunnes nyt 10+ v vihdoin hyvää elämää lääkityksellä. Yks vuoden tauko oli, kokeilin pärjääkö ilman.. Niin ei, se huonommuus on niin syvällä itsessä, että masennus palaa ilman lääkettä.
Muilla sama. Kaikilla ei ole ollut pääsyä tai voimia uraan. Mutta tietysti voi yrittää keksiä mikä tuo tuloa. Eri asia mikä toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtv.fi/ohjelma/ebce48e985a54aea50a6/matthew-perry-a-hollywo…
Katso tuo dokumentti siinä nyt on yks tuore tapaus, joka vahvistaa jälleen kerran sen tosiasian että raha ei tee onnelliseksi.
En tarkoita julkisuutta, en mä semmosta pystyisi. Vaan ihan perus 3000e palkkaa. Tuosta voin vaan haaveilla.
Sen eteen pitää opiskella jokin ammatti. MIkä on estänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtv.fi/ohjelma/ebce48e985a54aea50a6/matthew-perry-a-hollywo…
Katso tuo dokumentti siinä nyt on yks tuore tapaus, joka vahvistaa jälleen kerran sen tosiasian että raha ei tee onnelliseksi.
En tarkoita julkisuutta, en mä semmosta pystyisi. Vaan ihan perus 3000e palkkaa. Tuosta voin vaan haaveilla.
Työelämä pitää usein aloittaa ns. hanttihommista, vaikka olisikin koulutus pohjalla. Pitää vain jaksaa muutama vuosi sillä vähän matalammalla palkalla, jotta saat sitä kokemusta, josta joku on valmis maksamaan sinulle enemmän. Tuo 3000e ei ole realistinen palkkatoive henkilölle, jolla ei ole työkokemusta (saati koulutusta).
Juuri näin. Mulla on korkeakoulutus, alotin työelämässä 10v sitten alle 2000e ligellä. Ei paljoa Hki asuessa tuloilla juhlittu kun vuokra söi tuloista ison osan. Siitä pikkuhiljaa etenin ja nyt oon samalla alalla edelleen mutta lähes 5000e kk-liksalla.
Ei tekisi. Raha ei tee onnelliseksi ihan niiko sanotaankin. Se on vain köyhien itsepetosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtv.fi/ohjelma/ebce48e985a54aea50a6/matthew-perry-a-hollywo…
Katso tuo dokumentti siinä nyt on yks tuore tapaus, joka vahvistaa jälleen kerran sen tosiasian että raha ei tee onnelliseksi.
En tarkoita julkisuutta, en mä semmosta pystyisi. Vaan ihan perus 3000e palkkaa. Tuosta voin vaan haaveilla.
Työelämä pitää usein aloittaa ns. hanttihommista, vaikka olisikin koulutus pohjalla. Pitää vain jaksaa muutama vuosi sillä vähän matalammalla palkalla, jotta saat sitä kokemusta, josta joku on valmis maksamaan sinulle enemmän. Tuo 3000e ei ole realistinen palkkatoive henkilölle, jolla ei ole työkokemusta (saati koulutusta).
Tää se on vaikeeta. Olen aloittanut hanttihommista esim mäkkäri. Mut aina loppunut työt ja sit seuraava hanttihomma 0h sopparilla eikä eteenpäin pääse. Koulua välissä ja työttömyyttä kun kokemusta ei saa.
Olen myös epäonnistunut, mutta en halua täällä avautua asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tekisi. Raha ei tee onnelliseksi ihan niiko sanotaankin. Se on vain köyhien itsepetosta.
Köyhä on se jolla ei ole muuta kuin rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös epäonnistunut, mutta en halua täällä avautua asiasta.
Kiva että kerroit kuitenkin!
Kohtalotoveri täällä hei. Täysi epäonnistuminen eikä täältä enää noustakaan. Nyt vain lusitaan se aika, mitä tässä vielä on jäljellä. En kyllä jaksa olla katkerakaan, enhän minä siitä mitään hyötyisi, että muillakin menisi huonosti. Ja ovat varmaan suurin osa asemansa viisailla, hyvillä valinnoilla ja työnteolla ansainneet.
No en tiedä onko omakaan elämä mikään varsinainen menestystarina. Yli vuosikymmenen kykenin olemaan vakityössä jossa alkoi kuitenkin lanttu leikkaamaan kiinni ja lopulta aikani rohkeutta keräilin ja astelin pomon toimistoon sanoen että nyt riitti. Jonkinlaiset säästöt sain kasaan tuona aikana jotka nyt kuluvat kun en ole missään kirjoilla ja mihinkään työhön ei oikein tunnu henkinen kantti enää venyvän. Vuokrakämpässä vain odottelen jotain loppua yksinäni.
Mä koen onnistuneeni elämässä vaikka en ole edes työkykyinen. Olen saanut opiskella, urheilla, syödä hyvää ruokaa, juoda hitaasti aamukahvia nautiskellen jne ihania asioita. Koen olevani ihan yhtä hyvä ja tärkeä kuin kukaan tahansa muukin. Ei sadan vuoden päästä kukaan muista meitä kuitenkaan. On sun oma päätös rajoittaa menestyksen merkitystä noin.
On hyvin inhimillistä olla kateellinen toisten menestyksestä tai asioista, joita olisi toivonut itselleen. Vaikka omakotitalo ja työ ovat monille itsestäänselvyyksiä, joillekin ne ovat saavuttamaton unelma. Minulla on vakituinen, keskipalkkainen työ, joka tuntuu usein raskaalta. Omakotitalossa on paljon hommaa, rahaa menee koko ajan myös. Luin joskus tutkimuksesta, jonka mukaan kaikki ovat lopulta suunnilleen yhtä tyytyväisiä tai tyytymättömiä elämäänsä, oli siinä tapahtunut mitä tahansa. Kaikkeen hetken kuluttua tottuu ja turtuu. Eivät rikkaat tunne koko ajan pakahduttavaa onnea.
On turhaa olla katkera muille ihmisille heidän näennäisestä onnestaan, sillä se tosiaan voi olla vain näennäistä ja jos ei ole, niin ei heidän onnensa sinulta ole pois. Voit ottaa ja muuntaa ensin katkeruuden tunteesi kateudeksi ja sitten kateuden tunteesi positiiviseski kateudeksi: tiedät siitä mitä itse omaan elämääsi toivoisit ja saat niistä päämäärän.
Nyt kun tiedät, että sinulla ei raha riitä elämän luksuksen saamiseen, niin sinun pitää joko lisätä tuloja tai vähentää menoja. Suurin osa vaurastuneista ihmisistä on aloittanut nollasta, joten sinäkin voit sen tehdä. Alussa kaikki muutokset on aina vaikeita ja tuntuu usein, että ei tästä mitään voi tulla, mutta sitten lopulta tulee käännekohta, kun hommista tuleekin helpompaa. Se tie kannattaa käydä läpi.
On ok tiedostaa asia, mutta katkeruus ei ole hyväksi kenellekään. Tsemppiä