Lakiapua: avioero ja ositus, ei avioehtoa

Ei mitään järkeä kinuta apua palstalta.

Teidän kummankin avio-oikeuden alainen omaisuutenne (miinus velat) lasketaan yhteen. Avio-oikeuden alaista on teillä muu henkilökohtainen omaisuus kuin perintösi, jossa on kirjattu ehto ettei se kuulu avio-oikeuden piiriin. Sitten saatu summa jaetaan kahdella. Sinä saat puolet ja mies saa puolet.



Jos et ota vastaan puolta yhteisestä omaisuudestanne niin verottaja katsoo, että olet antanut miehellesi lahjan ja mies joutuu maksamaan siitä lahjaveroa.

yhteishuoltajuus.



Kuolinpesänomaisuus ei ole miehesi omaisuutta.



Miehesi omaisuus ja sinun omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella. Se, jolla enemmän omaisuutta maksaa vähemmän omistavalle tasinkoa.



Sitä omaisuutta ei lasketa, mikä on rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle.



Toki voitte tehdä omaisuuden jaon ihan niin kuin parhaaksi näette eli ei sinun tarvitse ottaa "osaasi" miehen omistamasta asunnosta, mikä hänellä oli jo ennen sinua ja on siis miehen lapsen koti.

Sit sen jälkeen sun ja miehesi kaikki omaisuus lasketaan yhteen, ja jaetaan tasan. Koska mies on varakkaampi (asunto, auto jne) niin hän maksaa sinulle tasinkoa, että omaisuus menee tasan. Näin yksinkertaisesti se oikeasti menee. Toki pois laskien se perintö, johon sinulla ei oikeutta.



Niin, ja asunnon jako: jos mies on maksanut sekä omat että kuolinpesän velat, niin asunto voidaan katsoa kokonaan tai suurimmaksi osaksi miehen omistamaksi, ja tämä otetaan pesän jaossa huomioon.



Niin että tosiaan, saat osuuden asunnostakin. Mies varmaankin ostaa sut asunnosta ulos.



Jos avioliitto olisi kestänyt alle 2v tai miehesi olisi miljonääri, silloin ei ositettaisi 50/50.

Tuntuisi kummalta saada esim. miehen asunnosta jotain. En ymmärrä. Asiasta tietävät, auttakaa!

Lasket yksin omaisuuserät yhteen. Sitten mietit, mikä mielestäsi miehelle olisi hyväksyttävää ja mihin näet, ettet ole oikeutettu. Vähennät sen siitä. Kirjoitat kaikki omalle muistilapulle tai vihkoon vain omaan käyttöösi. Kysyt sitten mieheltä, että tekee ehdotuksen. Kun on tehnyt saman homman, katsot onko se raameissasi. Jos ei, keskustelette. Jos on, hyväksyt. Pääsette eroon vähällä stressillä ja hyvässä yhteisymmärryksessä.

Älkää ottako ulkopuolista, jos pystytte kumpikin arvioimaan omissa oloissa toisen "tarjousta". Kannattaa kirjata itselle ylös, että tilanteessa tunteet eivät vaikuta jälkikäteis arviointiin. Tunteiden noustua pinnalle jättää keskustelussa etenemisen hyvin pian seuraavaan päivään.

Se pitää jakaa eli tehdä ositus miehen ja kuolleen vaimon välille (ja miehen lapsi saa perinnön) ja sitten tämä ja miehen muu varallisuus ja ap:n varallisuus lasketaan yhteen ja jaetaa tasan.



Vai olenko väärässä? Näin muistan lukeneeni? Onko oikeustieteilijöitä paikalla

Mä olen jotenkin ymmärtänyt, että joku hoitaa "viran puolesta" sen osituksen aina, ja että siitä menee jotain verojakin. Näköjään sen homman voi hoitaa ihan itsekin. Kuvittelin jonkin tahon puuttuvan tähän kuvioon, ettei kumpaakaan osapuolta "höynäytetä" vaan menee lain kirjaimen mukaan.



Mut miten se kuolinpesä-asia? Voiko sen sopia niin, että kuolinpesää ei tosiaan jaeta vaan se jätetään koko kuvion ulkopuolelle? Se on niin sekava homma, etten sitä haluaisi avata.

"kuolinpesä on myös miehen omaisuutta, eikö vaan?"



Jakamaton kuolinpesä on jakamaton. Saman arvoinen avioeron hetkellä ex-puolisolle kuin jos ao. perittävä henkilö olisi hengissä. En ottaisi missään nimessä ex-puolison kuolinpesää puheeksi, jos on pienikään epävarmuus. Mielestäni ei ole edes epävarmuutta, vaan sitä oikeutta ei ole. Voisi olla aika riidan haastamista.

eli osituksen voitte tehdä aivan kuten itse haluatte. Tehkää jaosta kuitenkin sitten paperit, mitkä allekirjoitatte.



Jos ette sopuun pääse, on asia annettava asianajajille, kummalekin oma, ja se tietysti maksaa.

tasan, jos molemmat teistä suostuvat siihen. Ei siitä mitään lahjaveroa mene. Eli jos sinusta on kohtuutonta saada puolet teidän yhteenlasketusta omaisuudesta, niin tee tosiaan miehellesi ehdotus siitä, mikä sinusta olisi kohtuullinen jako. Ota kuitenkin huomioon se, että äitys/hoitovapaalla olet ilmeisesti hoitanut teidän yhteistä lasta, joten vaikka tulosi silloin ovatkin olleet paljon miestäsi pienemmät, niin toisaalta olet tällöin tehnyt muuten enemmän töitä perheenne eteen.



Teillä on myöskin vielä tässä vaiheessa (ennen avioeron hakemista) mahdollisuus tehdä avioehto (jos molemmat teistä ovat siihen halukkaita), jossa sovitaan, mikä osuus omaisuudesta (esim. se asunto miehen omistamalta osin) jätetään avio-oikeuden ulkopuolelle.



Teille ei tosiaankaan aseteta ulkopuolista pesänjakajaa tekemään jakoa viran puolesta, jos kumpikaan teistä ei sitä vaadi. Pesänjakaja ottaa aina oman palkkionsa jaettavasta omaisuudesta, joten jos pääsette keskenänne sopuun, on se myös teille edullisempaa.



Lakimiestäkään ei tähän kannata sotkea, jos pääsette muuten molempia tyydyttävään ratkaisuun. Kannattaa muistaa, että lakimiehen etuna ei todellakaan ole sopu, vaan päinvastoin mahdollisimman lihava ja pitkä riita, koska se nostaa hänen palkkiotaan. Tosin suosittelen lopullisten papereiden tekoa yhdessä palkatun lakimiehen avulla, jotta kaikki paperiasiat tulisivat muodollisesti oikein hoidetuiksi.



En ole varma siitä, lasketaanko osituksessa jakamaton kuolinpesä miehesi omaisuudeksi. Mutta joka tapauksessa vaikka se periaatteessa laskettaisiinkin, niin te voitte aina yhdessä sopia, että sitä ei oteta huomioon.



Muista kuitenkin, että älä myöskään tyydy sinulle epäreiluun ratkaisuun. Vaikka nyt tuntuisikin siltä, että omaisuudella ei ole mitään väliä, niin pystyt kuitenkin esim. tarjoamaan lapsellesi selvästi paremman elatuksen, jos sinulla on sinulle oikeudenmukaisesti kuuluva omaisuus käytössäsi eron jälkeen.

että kummankin omaisuus lasketaan yhteen ja puolet kuuluu kummallekin. Tosin niin, että kumpikin saa pitää omissa nimissään olevan omaisuutensa. Eli siis periaatteessa sinä et saa miehesi asuntoa vaan neljäsosan asunnon arvosta (ymmärtääkseni siis puolet asunnosta on tyttären, jota mies huoltajana hallinnoi ja puolet siis miehesi omaa, ja se, onko mies maksanut tyttären osuuden velkoja, ei kuulu avioeroon muuten kuin jos haluat riitaannuttaa eron väittämällä, että mies on maksanut velkoja sinun varoistasi). Siis auto puoliksi, kumpikin pitää omat säästönsä ja asunnosta olet periaatteessa oikeutettu saamaan neljäsosan. Periaatteessa. Tässä kohtaa on kuitenkin syytä muistaa, että mies omisti asunnon jo, ennen kuin sinä tulit kuvioihin mukaan ja on siis sen hankkinut ja maksanut ilman sinua. Kohtuuton hyöty muuttaa kuvion kokonaan. Mies voi siis riitauttaa osituksen, ja lopputulos menee silloin todennäköisesti niin, että et ole oikeutettu asuntoon miltään muilta osin kuin mitä voit todistaa miehen maksaneen teidän yhteisistä tuloistanne eli siis myös sinun rahallasi. Vaikka olette aviopari ja vaikka teillä on avio-oikeus toisen omaisuuteen, ei toinen saa avioliiton vuosiin nähden saada kohtuutonta hyötyä eikä esim. oikeutta toisen perimään omaisuuteen. Kuuden vuoden avioliitossa varmasti olisi kohtuutonta saada toisen asunnosta osan - varsinkin, jos itse ei ole osallistunut omaisuuden kartuttamiseen. LIsäksi kuolinpesään sinulla ei ole mitään oikeutta, koska kuolinpesä on syntynyt ennen sinun avioliittoasi. Kuolinpesä siis pysyy edelleen jakamattomana, koska se ei koske sinua.



Näkisin siis, että jos miehesi ei halua riidellä, hän suostuu siihen, että kumpikin saa omat säästönsä, auto jaetaan puoliksi ja sinä saat neljäsosan asunnon arvosta (tosin asunto on osa kuolinpesää). Mutta toisaalta jos hän haluaa riitauttaa osituksen, hänellä on siihen hyvät perusteet. Et ole itse tuonut avioliittoon mitään omaisuutta, olet saanut asua ilmaiseksi ja sinut on elätetty avioliiton aikana. Olet silti onnistunut keräämään kivan säästötilin, vaikka sinulla ei ole ollut tuloja. Se on varmaan hyvitystä siitä, että olet mahdollistanut miehesi varallisuuden kertymisen tältäkin ajalta (jos sitä on kertynyt, jos kaikki on mennyt elämiseen, olet tässäkin heikoilla). Kuolinpesään sinulla ei ole osuutta eikä oikeutta.



Olet siis aika heikoilla, jos ajattelit saada osuutta miehesi omaisuudesta, mutta tämä vain, jos miehesi tajuaa pyytää ammattilaisen mielipidettä. Perusosituksessahan tilanne menee juuri niin, että omaisuuden arvo puoliksi ja tasinkoa köyhemmälle eli jos olet hissukseen, saatat saada jotain ylimääräistä. Miehellesi suosittelisin asianajajan hankkimista.

Teen perheoikeudellisia toimeksiantoja työkseni, ja voin vilpittömästi suositella, että menette miehesi kanssa yhdessä lakimiehen juttusille. Esimerkiksi monissa pankeissa on lakimiehiä, jotka hoitavat tällaisia juttuja ihan siedettävään hintaan. Samoin oikeusaputoimistoista tai perheoikeuteen perehtyneiltä lakiasiaintoimistoilta/asianajotoimistoilta voi saada apua ok-hinnalla.



Tämä teidän tilanteenne ei ole ihan yksinkertainen, ja YKSIKÄÄN juttuusi annettu vastaus ei ole ollut täysin oikein. Ihmiset luulevat tietävänsä usein enemmän kuin tietävätkään. Nro 13 kirjoitti aika hyvin, mutta monissa muissa saamissasi vastauksissa oli suoranaisia virheitä.



Se, että netistä löytyy malliasiakirjoja tms. ei tarkoita sitä, että asia kannattaisi hoitaa itse. Tuskin sinä omaa tukkaasikaan leikkaat, vaikka netti onkin täynnä hienoja hiusmalleja.



Ja ihan lopuksi - menkää lakimiehen juttusille ENNEN avioeron hakemista, sillä silloin voitte vielä tehdä esimerkiksi avioehdon. Kaikkein yksinkertaisinta tilanteessanne olisi se, että mietitte yhdessä, miten omaisuuden haluatte jakaa. Sitten teette sellaisen avioehdon, joka johtaa ko. jakoon - eli homma tehdään tavallaan "nurinpäin". Tämä vaatii toki sopua.

Kuten joku jo sanoi, olet hoitanut perhettä ja sinulla on avioliiton myötä oikeus puolisosi omaisuuteen, koska olet taloudellisesti huonommassa asemassa. Laki ja avio-oikeus on tätä varten juuri luotu.



Vaikka nyt tuntuisi "reilulta" jättää miehelle suurin osa, niin jälkikäteen se voikin tuntua väärältä ratkaisulta. Onko niin, että sinä olet ollut aloitteellinen eroasiassa? Ehkä kärsit huonoa omaatuntoa siitä, ja haluat rahalla hyvittää tilannetta ja lieventää syyllisyyttä. Itselläni kävi juuri näin, kaikki jäi miehelle, sitten ei yhteishuoltajuus toiminutkaan, jäin yksinhuoltajaksi, mies alkoi kiemurrella elatustukiasioissa, ei maksanut lapsen harrastuksia ja paljon muuta. Silloin alkoi harmittaa. Vaikka teillä ei näin kävisikään, kannattaa ottaa se itselle kuuluva osuus. Senkin voi tehdä siististi, ilman että alkaa vaatimaan ja vänkäämään kaikesta.

Niin olisin jo rakkauden ensihuumassa jollain ilveellä järjestänyt asiat noin, että olisitte ostaneet uuden asunnon yhteisiin nimiin - mies ei varmaan olisi pistänyt vastaan, ettehän te tehneet edes avioehtoa, vaikka miehen kannalta se olisi ollut järkevää.



Asunnon ostoon tarvittava raha olisi tullut miehen ja kuolinpesän omistaman asunnon myynnistä. Tässä johtaa kuolinpesä olisi ollut lähes pakko jakaa.



Sitten teillä olisi asunto puoliksi omistettuna ja olisit saanut oman osuutesi ilmaiseksi.



Eikä tämä ole vieläkään myöhäistä! Jos maltat odottaa, niin lämmitä rakkaus välillenne uudelleen, junaile ainakin pesänjako ja myös asunnon vaihto. Sitten odotat kohtuullisen ajan ja haet eroa. Parhaassa tapauksessa ette edes eroa, sillä monet eroista tehdään aika pikapäötöksenä. Mutta jos ero on väistämätön, olet taloudellisesti paremmassa asemassa!

Tämä selvensi jo monta asiaa. Tavoitteena on sopuero, enkä koe olevani taloudellisessa ahdingossa. Tuo minun säästötilini on tosin karttunut ennen avioliittoa. Mutta ansiotuloni, apurahani ja muut ovat menneet yhteiselle käyttötilille. Itse olen ajatellut kuitenkin pitkälti niin, kuten 13 sanoi, että olen saanut asua ilmaiseksi ja mies on kustantanut suuremman osuuden elämisestämme kuin minä.

Kuolinpesän avaamiseen en halua lähteä, kun kerran ei ole pakko. Enkä koe olevani oikeutettu asuntoon.



Mutta ehkä on viisainta turvautua lakimieheen, kuten joku toimeksiantoja tekevä suosittelikin. Silloin asia menee varmastikin helpoimman kautta, ja sen takia siitä on valmis jotain maksamaankin. T. Ap

Niin olisin jo rakkauden ensihuumassa jollain ilveellä järjestänyt asiat noin, että olisitte ostaneet uuden asunnon yhteisiin nimiin - mies ei varmaan olisi pistänyt vastaan, ettehän te tehneet edes avioehtoa, vaikka miehen kannalta se olisi ollut järkevää.

Asunnon ostoon tarvittava raha olisi tullut miehen ja kuolinpesän omistaman asunnon myynnistä. Tässä johtaa kuolinpesä olisi ollut lähes pakko jakaa.

Sitten teillä olisi asunto puoliksi omistettuna ja olisit saanut oman osuutesi ilmaiseksi.

Eikä tämä ole vieläkään myöhäistä! Jos maltat odottaa, niin lämmitä rakkaus välillenne uudelleen, junaile ainakin pesänjako ja myös asunnon vaihto. Sitten odotat kohtuullisen ajan ja haet eroa. Parhaassa tapauksessa ette edes eroa, sillä monet eroista tehdään aika pikapäötöksenä. Mutta jos ero on väistämätön, olet taloudellisesti paremmassa asemassa!