Lapsella ei ole enää juurikaan kavereita:(

harrastuksia, joissa tutustuisi uusiin kavereihin.

se on masentunut ja siksi niin hiljainen eikä saa seuraa? Onhan aikuistenkin vaikea tutustua sellaisiin aikuisiin, joihin ei saa kontaktia.

sieltä saattais tärpätä ja onko koululla mitään liikkakerhoa tms jonka avulla pääsis paremmin takaisin kaveriporukkaan

tehkää te aloite. Kutsukaa joku teille kylään.

Tai sitten joku kiva harrastus toisi väkisinkin seuraa. Oletko puhunut opettajalle asiasta, sekin voisi auttaa?

Eli opetelkaa tytön kanssa miten itse voi kysyä kavereita. Jospa tyttö rohkaistuisi ja oman aktiivisuuden kautta löytäisi kavereita. Voi olla tarvetta ihan opetella kysymään "voinks sä olla" ja sitä missä vaiheessa kaveriseuraa sovitaan, sekä miten selvitetään mitä tehdään ja milloin nähdään jne. Ja voithan sinäkin hitusen patistaa hakemaan muita tai soittelemaan muille.



Lisäksi sitten se joku harrastus voisi olla hyvä jota kautta löytää muita kavereita.



Tsemppiä:)

teille kavereita leikkimään. Voihan kyseessä olla ihan ohimeneväkin ilmiö

Vie äkkiää johonkin harrastukseen että saa jostain ystäviä ja muuta ajateltavaa. Kutsu kotiisi vieraita että oppii seurusteleen muitten kanssa! On paljon asioita mitä voit tehdä voivottelun sijaan!!!

Ehkä luokkaakin voisi vaihtaa. Kaverisuhteet on tärkeä asia, joten mielestäni sinun tulisikin puuttua asiaan.

Ollaan aina oltu hyvin aktiivisia kutsumaan kavereita kylään - täällä on käytännössä avoimet ovet koko ajan.



Ja kuskattu paljon myös harrastuksiin.



Muutenkin tyttöjen kanssa kannattaa suosia porukoita, eikä pareja, jotta ei jää sitten yksin, kun tulee "kaveriavioero".

ja se kostautui teini-iässä,kun kavereita oli haalittava hinnalla millä hyvänsä - minulla se hinta oli se, että aloin tupakoida, juoda viinaa ja aloin huonoksi koulussa, näillä kun teini-iässä tuppaa saamaan parhaiten kavereita...



Suosittelen myös jotain harrastusta, esim. partio, jalkapallo tai muu joukkuelaji, ratsastus tai mistä nyt tyttösi tykkäisi. Vaikka harrastuskaverita ei ihan päivittäin näkeään kuten koulu-/pihakavereita, on harvemminkin nähtävät kaverit tärkeitä. Ja kavereiden saaminen harrastuksista voi toki kestää jonkin aikaa, useita kuukausia tai vuodenkin, mutta jos vaan jaksaa jatkaa samassa porukassa, niin enemmin tai myöhemmin kavereita kyllä löytyy. Toivottavsti myös koulusta, ihmiset kuitenkin jonkun verran muuttavat ja tulee uusia oppilaita ja vanhoja lähtee, silloin ystävyyssuhteet laitetaan uusiksi. Ja noin nuorilla ystävyyssuhteen saattaa muuttua muutenkin, kyllä lapsellesi varmasti kaveri löytyy!

Mulla on 6 ja 7 vuotiaat lapset. Ollaan muutettu uudelle paikkakunnalle eikä kummallakaan ole kavereita. Onneksi ovat toistensa parhaat kaverit. Meillä ei tuollaiset tsemppaus-keskustelut auta, kun lasten perusluonne on arka ja varovainen. Harrastuksia ei oo nyt ollut, kun ei olla keksitty mitään. Oon itekin aika hiljainen ja aristelen ihmisiä. Lasten isäkin oli sellainen, mutta nyt hän on kuollut. Mun lapset tarvisi jonkun joka tekisi aloitteen ja pyytäis leikkimään. En tiä miksei kukaan luokan tytöistä ole sellainen, että haluaisi olla ystävä sille, joka on yksin. Mun tyttö on kiltti kaveri ja kaunis, älykäs tyttö. Arka vaan. Ei oo helppoa.

Ekaluokkalaisia on vielä helppo ohjailla ja painottaa sitä miten kaikkien kavereita ollaan. Opettaja voi myös jakaa luokkaa ryhmiin niin, että tyttö ei aina jää parittomaksi. Meillä arka ekaluokkalainen poika ja opettaja on aivan ihanasti nähnyt vaivaa, jotta poika pääsee joukkoon mukaan.