Mitä mieltä olet äitini kommenteista?

Lisäksi juoruaa ihan kaiken eteenpäin.

Laitoin tietoisesti jossain vaiheessa elämää äitisuhteeni katkolle. Silloin elämä kaatui muutenkin niskaan ja tuntui etten enää jaksanut äitini negatiivisuutta siihen kaiken muun lisäksi enää.

Tuo tauko teki hyvää minulle - äitini ei siitä sen kummemmaksi muuttunut, mutta itse sain laitettua asiat oikeaan mittakaavaan.

Suosittelen lämpimästi sinullekin pientä taukoa.

Kävimme vierailulla ja jutustelimma kaikenlaista. Olin taas unohtanut, että omista asioista ei puhuta äidille, jos ei halua tulla lytätyksi.

Puhuimme kotitöistä ja niiden vastenmielisyydestä. Sanoin,että teen ja ehdin tehdä vain välttämättömät asiat. Siihen äitini tokaisi minulle, että nekin teetät mieluummin jollain toisella (maksan lakanoiden pesusta ulkopuoliselle).

Sivutyöni esimies on sekoittanut asioita ja järjestellyt kurssisisältöjä aivan sekaisin ja kerorin, että se harmittaa, kun se aiheuttaa minulle ylimääräistä vaivaa, joka ei minulle kuulu. No, äiti siihen, että he ottavat varmaan pian jonkun muun tilalleni. Niin kuin esimiehen osaamattomuus olisi minun syyni.

Tulipa taas paha mieli. Äiti valitti, että ei pääse koskaan mihinkään, mutta en minä halua häntä kauhean usein tavata, kun tämä on tällaista (tapaame 1-2 viikon välein).

mutta kovin tutulta kyllä. Meillä se vaan on isäni joka harrastaa tuota. Ja suosittelen samaa kuin edellinen vastaaja, ota etäisyyttä.

Äiti on minulle kovin rakas ja meillä on yleensä mukavaa yhdessä. Siksi ihmettelinkin, miksi hän ei voi olla puolellani, miksi hänen pitää alentaa minua. Sen lisäksi hän ja isäni kehuvat aina serkkujani, ikään kuin vertaavat minuun. Olen serkuistani koulutetuin, varakkain ja minulla on "paras" ura. En kuitenkaan koskaan nosta sitä esille, en tosiaankaan!



Pelkään, että teen saman omille lapsilleni, kunpa osaisin olla mukavampi ja kannustavampi.



ap

myös todella perusnegatiivinen äiti. Kun äidin äiti vielä eli, äitini aina puhui siitä kuinka pessimisti oma äitinsä oli. Itse on aivan samanlainen, ei vain tajua sitä. Meillä mennyt siihen, että äiti valittaa kaikesta/kaikista koko sen ajan kun tapaamme, minä en enää vuosiin ole puhunut mitään omia asioitani hänelle. Kaikki ratkaisut, joita esim. joku sukulainen elämässään tekee, ovat äitini mielestä vääriä jos hän itse olisi saman asian tehnyt toisin. Äidilläni ei vain ole kykyä nähdä asioita kuin vain yksi puoli, se hänen, joka siis ainoa oikea...

Isäni on aivan toista maata, hänen kanssaan tulemme hyvin juttuun. Myös tämä ärsyttää äitiäni kun kuulee meidän asioita yleensä siis isäni kautta.

joskus se on oma äiti.